Aukioloajat:

Fiskars: avoinna ark ma-la 11-17, su klo 12-16
Olemme paikalla usein myös muina aikoina, soita ja tarkista tilanne!
Humppila: ma-su 10-18
Olemme toki paikalla useasti myös muulloin. Soita ja varmista tilanne! Bianco blu info 045 139 0020

Tule puhaltamaan oma lasiesine! Hinnat alkaen 25 eur lapset ja 32 eur aikuiset!

Tule puhaltamaan oma lasiesine tai osta ystävällesi lahjaksi lahjakortti puhallukseen. Myös lasinpuhalluskurssit on erinomainen lahjavaihtoehto ihmiselle, jolla on jo kaikkea. Kokemuksia ja elämyksiä aina tarvitaan lisää.
Voit myös itse tulla mukaan avoimelle kurssille tai voit kerätä oman porukan ja varata oman kurssin. Kurssipäivämäärät löydät lasinpuhalluskurssit osiosta samoin kuin hinnaston.

2007


Marraskuu 2007

27.11.2007

 

Noh niin, muutama päivä vierähti nopeasti.

Pikkujoulut on tullut läpikäytyä nyt sitten ensimmäisen kerran ja tälle vuodelle todennäköisesti myös viimeisen...

Muutamana vuonna aiemmin on ollut tapana harjoitella pikkujouluja ennen varsinaista pääjuhlaa, se kun on mukava tapa saada juhla aikaiseksi huonommallakin syyllä.

No, tänä vuonna ollaan palattu taas normaaliin.

Ei sitä kyllä koskaan tiedä, Jouluun on vielä aikaa..

Tulin maininneeksi aiemmin meille puhaltamaan tulevast pikkujouluporukasta. Nyt kun se ryhmä on koettu, niin täytyy sanoa, että kyllä minullakin oli ihan pikkujoulutunnelma heidän kanssaan, että terveisiä vaan Sisun väelle. Eilen oli vuorossa Dna:n pikkujouluporukka ja kyllä oli hauskaa ainakin minulla. Kivaa väkeä kaikki tyynni.

Ja mitä huimia esineitä he ovat saaneetkaan aikaiseksi.

Monta hyvää puhaltajaa on mennyt pilalle noissakin firmoissa.....

Nyt tarvii siirtyä itse aitiopaikalle eli mestarintuoliin, joten Rakas Päiväkirjani, palaan pian takaisin

22.11.2007

No niin, taas on puhallettu päivä.

On niin synkän harmaata, että on vaikea uskoa Joulun läheisyyteen. Nyt se pieni kuusi tuli sitten nostettua pöydälle ja pienet punaiset lamput loistavat siinä niin mukavasti, että....

Joskus on päiviä, jolloin lasimassa tottelee tekijäänsä hyvin ja joskus taas se tuntuu hallitsevan mestariaan ankaralla otteella.

Tänään oli se jälkimmäinen päivä....

Joo, kyllä sitä työt sujuivat hyvin, ne rutiinisellaiset, mutta sitten kun tein pieniä kokeiluita lasin kanssa, niin eihän se totellut, ei sitten millään.

Se muoto, mitä lasista hain, ei ollut aivan kristallinkirkas mielessäni, mutta siitä huolimatta olisi normaalipäivänä suoritus ollut helppo, suoraan sanoen vaivaton. Mutta ei tänään.

Lasin paha henki Vetronomus ei antanut pienintäkään mahdollisuutta onnistumiseen.

Anomukset kaikuivat kuuroille korville ja lasi oli aivan liian kovaa tai notkeaa tai molempia yhtäaikaa, jotta työstö olisi onnistunut.

No, 2 tunnin turhan puurtamisen jälkeen, olo oli sellainen, että oli helppo sanoa:"hei hei"

studiolle ja lähteä kotimatkalle.

Näitähän päiviä tulee aina silloin tällöin vastaan.

Luojalle kiitos, että 29 työvuoteen mahtuu kuitenkin aika tavalla niitä hyviä päiviä.

Ja tänään meillä kyllä vieraili oikein mukavia vieraita, jopa puhaltamassa. Se kyllä loppupeleissä jätti päivälle plussamerkkisen lopputuloksen....

Jouluun vielä kuukausi.....myönnettäköön, olen Jouluihminen ...

Muistuu mileeni muutaman vuoden takainen Joulu

Puerto Ricossa. Olen aina halunnut olla kotimaassa Joulun, mutta toisaalta uteliaisuutta riitti toisenlaiseenkin kokeiluun.

Ei se nyt aivan kelvoton kokemus ollut, mutta muistan ikuisesti, kun aattoiltana klo 22 katseltiin parvekkeelta kohti alhaalla olevaa kauppakeskusta ja vastapäisen rinteen hotelleja. Muoviset pukkihahmot ja välkkyvät joluvalot siellä täällä. Siinä tuli Joulupukkia ikävä, niin synkältä se näytti...

No nyt on aika ruveta pohtimaan uusia kujeita huomista varten.

Meille on vissiin vuoden ensimmäinen pikkujouluporukka tulossa huomena.... Eli tiedossa riehakas ilta...

Ja hei, lauantai "konsernimme" pikkujoulu.....laivalla...

 

...

20.11.2007

No niin, tästä se nyt sitten lähtee liikkeelle.

Ajattelin kirjata ajatuksia ja tapahtumia aina silloin tällöin paiväkirjan omaisesti. Tästä se hyöty, että voi itsekin tarkistaa omia ajatuksiaan välillä, että, mitä on funtsaillut.

Joo, työtä on riittänyt muutenkin kuin vain tämän kotisivujen päivityksen muodossa.

Noin puolentoista vuoden hurjan työputken jälkeen (sitä ennen ainoastaan hirvittävästi töitä), olemme pikkuhiljaa tavoittaneet sellaisen työrytmin, että alamme olla aikatauluissa hommien suhteen.

Tämä päivä jää historiaan virallisesti ensimmäisenä päiväkirjapäivänä. Hurraata sille!!!!!

Tänään meillä kävi oikein mukava naisvoittoinen ryhmä puhaltelemassa hienonhienoja esineitä.

Joskus sitä miettii, että hetkinen, nämä ihmiset eivät ole lasia käsitelleet ennen(sulaa massaa) ja nyt he siitä vaan

työstävät hienoja esineitä.

Sitä miettii, että saako ihmiset väärän kuvan lasinpuhalluksen helppoudesta, mutta eihän nyt sentään...

Joulu tekee tuloaan. pitäisi saada ainakin pieni joulukuusi pystyyn verstaalle. Antamaan pikkuisen Joulutunnelmaa.

Ja sitten muutamaan tuikkuun kynttilä palamaan ja odottelemaan tuota valkopartaista veijaria, joka lupasi tänäkin vuonna käydä ilahduttamassa meitä.

Joulupukiksi se taisi itseään kutsua......

Tarmo Maaronen

 


Joulukuu 2007

27.12.2007

Joulu on juhlittu, paluu arkeen edessä.

Joulun alusaika oli niin kiireinen, että en ehtinyt edes riviä kirjoittamaan siinä tohinassa.

Sain huomata vastaanottaneeni, kaiken kiireen keskellä,

vielä pari isonpuoleista tilausta, jotka sitten viimeistään varmistivat Joulun saapumisen "yllättäen".

Meillä oli hienonhienoja kurssiryhmiä vielä aivan Joulun tuntumassa, sen lisäksi meitä ilahduttivat muutamat vieraspuhallusryhmät läsnäolollaan. Kun sitten siihen ynnätään edellämainitut tilaukset, olikin sitten jo niin stressattu olo, että sitä yritti tehdä neljää asiaa yhtäaikaa, eikä mistään sitten tainnut tulla yhtään mitään.

No yritin kuitenkin saada puhallusryhmien työt Jouluksi heille kotiin, mutta sitten se kiire kostautui aivan viime hetkillä. Yhtä purnukkaa sahatessa, se räjähti käsiin ja seuraukset olivat sitten sen mukaiset.

Ensin kirosin hajonnutta esinettä ja sitten vasta huomasin punaisen verivanan syöksyvän kädestä.

No työkiireet loppu siihen, ei muuta kuin tohtoriin. Siellä oli hetki "ottaa lukua" ja miettiä maailmanmenoa.

Ystäväni Pekka totesi, kuullessaan olevani terveyskeskuksessa, että ilmeisesti tällä oli se tarkoitus, että sai työputken poikki viimeinkin.

No hieman hirtehistä huumoria, mutta ei vailla pohjaa...

Joulupukki, tuo valkopartainen poronkasvattaja, oli suotuisalla tuulella aaton aikohin...

Teimme lasten kanssa aatonajelun sijasta, aatonaatonajelun ja siten tuli sukulaiset ja ystävät tavattua joulupuuhissaan. Joka puolella tietysti oli pakko maistaa joulutorttua (141 kcal/kpl) ja muita joulunajan vatsanpeitteen laajentajia.

Kinkku jäi kuitenkin testaamatta, sillä kyllä vissiin suurin osa ihmisistä taitaa joulkinkkunsa paistaa vasta aatonaattoyönä. No oli sitä omassakin maistelemista omiksi tarpeiksi.

Joulu on mielenkiintoista aikaa. Ihmiset eivät stressaa mistään, kaikilla on hyvä mieli, vaimot häärävät keittiöissään intohimon vallassa, miehet tekevät viimeisiä jouluaskareitaan ja tyynen rauhallisina kulkevat loputtomissa jouluruuhkissa, etsiessään paremmille puoliskoilleen aamutakkeja, jonka ostoksen he ovat kaikki jo edellisvuotena tehneet... sekä jotkut urheat äityvät jopa liiviostoksille ja jos naama punaisena onnistuvat ostamaan edes jonkin sorttimentin tissipussit, niin hyvä silleen. Onhan niissä onneksi se vaihtooikeus, jotta rouvat pääsevät jonottamaan Joulun jälkeen liikkeiden vaihtojonoissa.

 

Joo, ehkä se ei nyt sentään ole ihan stressitöntä, mutta näin haluaisin asian itse nähdä.

 

Niin olinkin tulossa siihen Joulpukin anteliaisuuteen...

Juu, sain vaikka minkälaista pientä kivaa, joukossa muutama itseostettu cd:kin..hähää...

Kaverini Simon Templarinmäki oli aikonut ostaa minulle konjakkipullon lahjaksi ja itse asiassa oli ostanutkin..

Oli sitten jotenkin onnistunut sekoittamaan omansa ja lahjapullon ja vielä ehtinyt molemmat korkkaamaankin kuulemma (ei huomannut korkanneensa kahta pulloa).

Sanoi sitten lohdutukseksi, että ei kehdannut kaverille avattua pulloa lahjaksi laittaa, vaan oli pakko juoda itse.

No se Simon on ollut aina niin reilu kaveri....

 

Ei se Joulu paljoa painoon vaikuttanut, vaikka lehdissä niin kirjoitellaan. Itsekin hädin tuskin olin viittä kiloa tapaninpäivään mennessä kerinnyt painoa kartuttamaan, kun nyt se sitten lähtee hetimiten sulamaan. kun työtä joutuu tekemään. Täytyy yrittää kynsin ja hampain pitää kiinni Joulun annista..

 

Että kyllä sitä Joulua kannattaa odottaa. Uusi vuosi onkin sitten jo ovella ja taitaa olla viime hetket käydä Alkossa, jos meinaa raketteja lähetellä...

 

 

11.12.2007

Noniin, paluu päiväkirjan ääreen on tehty. Viime viikolle osuneet 3 lasinpuhalluskurssia veivät voimat niin totaalisesti, että peti kutsui potilasta välittömästi jo sunnuntai-iltana, kun viimeinenkin kursiryhmä oli onnellisesti saatu valmiiksi. Lienee kai turha kertoa, että onnistuimme kurssiryhmiemme kanssa tekemään aivan huikeita esineitä.

Nyt täysin vielä flunssaisena pitäisi aloittaa viimeinen rutistus kohti Joulua. Silloin tulee pieni lepohetki ja paremmin aikaa sairastellakin. Se kun tahtoo aina tauon tullessa iskeä.....

Odottelemme kiivaasti lunta ja pakkasta.......

04.12.2007

Katos vaan, tuli avattua olutkalenterin neljäs luukku ja mitä ihmettä sieltä löytyikään.

Samanlainen musta oluttölkki kuin tähän astikin. Liekö kalenterini sitten ihan tähän tarkoitukseen tehty, mutta 24 luukkua siitäkin löytyi ja suklaakalenterista on jo aika ajanut ohi.

Oiskohan kossukalenteri kova sana ensi Jouluksi!!(hä-hää)

Lasi on hieno materiaali. Tänään Lasin jumala Vetronomus oli suopeammalla tuulella kuin aikoihin.

Lasi tuntui tottelevan jokaista liikettäni ja muutenkin jaksaminen kuuman lasiuunin äärellä oli pieni yllätys.

Joulun välipäivät olisi tarkoitus vetää henkeä, mutta niin se on aina ennenkin pitänyt tehdä.

Ensimmäisinä vuosina joulukuu oli meillä hiljaisinta aikaa vuodesta. Sitä vastoin tammikuu on ollut melkein aina kiireen tiivistämä kuukausi.

Nyt viime vuosina joulukuukin on muuttunut kiireisemmäksi ja kiireisemmäksi. Puhumattakaan tammikuusta.

Viime Jouluna päätin pitkän työrupeaman jälkeen pitää pari viikkoa lomaa, kuitenkin niin, että toisen viikon olisin käyttänyt verstaan sisäjärjestyksen muutostöihin.

Kuinka ollakaan, mitä lähemmäksi Joulu tuli, sen enemmän töitä oli kerääntynyt jo tammikuulle saakka.

Niinpä loppujen lopuksi Joululoma jäi 3 päivän mittaiseksi ja yritin puhalluksen lomassa siirrellä uuneja ja myyntihyllyjä.

Vieläkin ihmettelen, kun jollakin lailla sain kaiken suurin piirtein kohdalleen. Tämä oli se tärkein vaihe saada yleisöpuoli johonkin kuntoon, vastaanottaakseen viraita keväällä. Jaettuani tilan kahtia, tarkoitu oli, että varasto ja jälkikäsittelytila olisi ollut seuraavana työvuorossa.

Se onkin valitettavasti ainoa asia, joka on totta.

Seuraavana se on työvuorossa vieläkin.....

Me vanhat miehet olemme koko vuoden juosseet kieli vyön alla ja jollakin yliluonnolisella tavalla onnistuneet tekemään vielä vähän enemmän tuotteita tänä vuonna.

Nyt ruvetaan vaan sitten olemaan siinä pisteessä, että sitä mukaa kun ikäkäyrä nousee työtehokäyrä alkaa vääjäämättä laskemaan.

Toiveissa on, että taitekohta ei olisi vielä ollut....

No, mutta kaikesta huolimatta, lasinpuhaltaminen on kivaa puuhaa. On ollut kiintoisaa seurata kurssilaisia ja muita vieraita, jotka ovat tulleet meille puhaltamaan, kuinka epäuskoisen näköisiä he ovat olleet, kun tuotevaihtoehdot on heille esitelty.

" Ei kai me nyt tuollaisia pystytä tekemään", on ollut usein kuultu kommentti. Mutta ah, niitä ihania ilmeitä, onnistumisen riemua, ylpeyden paistetta otsalohkossa, kun esine toisensa jälkeen on onnistunut.

En ole ankara opettaja, en..mieluummin liiankin lepsu ja varmasti moni on joskus tuskastunut alituiseen "huumorin" ylläpitoon työskentelyn aikana.

Olen pyrkinyt välttämään sitä, että ihmiset, joita kuuma lasi jo materiaalina pelottaa, joutuisivat vielä jännittämään opettajaansa. Ehkä kurssien suosio puhuu puolestaan...

No näihin palaan tulevissa kirjoituksissani...

1.12.2007

No niin, Näinhän siinä pitikin käydä. Eilen illalla kirjoitin pitkän, pitkän päiväkirjatarinan ja kuinka ollakaan, kun oli aika siirtää se sivuille, se katosi kuin tuhka tuuleen jollekin avaruuden planeetalle....

Eli se siitä sitten.

Miten muuten voi olla mahdollista, että kun saat kirjoitettua jotakin oikein hyvää, josta voit itsekin olla ylpeä, niin sitten sen hyvyys on vain omassa muistissa ja sielläkin huonosti.

Kele, näinkö se menee!!!!

Joo, eilen oli sellainen päivä, että tuntui helpolta purkaa ajatuksia sanoiksi ja saada niitä kirjoitettua, eipä se tänäänkään tiukkaa tunnu tekevän.

 

Ajattelin tuossa muutaman sanasen kertoa musiikista, joka on toinen minua lähellä oleva taiteenlaji.

Olen aina ollut musiikin suhteen lähestulkoon kaikkiruokainen. Tällä hetkellä, kiitos Radio Rockin, on tuo raskaampi musiikin laji ollut erityisesti lähellä sydäntä.
Kun kuulee tuollaisia hienoja biisejä kuín Amorphiksen Silent waters tai Kotiteollisuuden useimmat örinät tai oikeastaan mitä tahansa sieltä kanavalta tulevaa, tuntuu tuo oma raskas työkin sujuvan raskaalla poljennolla.

Deep Purple on ollut aina sydäntä lähellä. Perfect strangers (Perfetto!!!) on ollut ikuisia suosikkejani ja nyt esim. tällä hetkellä kolahtaa sellainen biisi kuin Metallica ja Harvester of sorrow (vanhempaa matskua).

Muusta musasta Talking Head ja Once in the lifetime toimii hyvin edelleen... Se musiikista.

 

Teen aika paljon korjaustöitä lasin parissa ihmisille, joidenka vanhoista lasitöistä on hajonnut osia tai maljakoista on palasia suusta pois, Olen tällä tavalla yrittänyt ilahduttaa ihmisiä. Kerran muistan, kun eräs nainen toi sellaisen 1800-luvulta peräisin olevan hopeisen voiastian korjattavaksi. Se oli hieno ovaalin mallinen hopearakenne, josta sisältä samanmuotoinen lasiosa oli hajonnut. Muottia seolisi väkisin kaivannut, mutta kun niiden tekeminen saattaa maksaa sadoista aina tuhansiin euroihin, niin päätin kokeilla sitä vapaasti muotoilemalla.

Kuin ihmeen kaupalla sen tekeminen onnistui laakista.

Voi, kuinka onnellinen ilme oli sillä tytöllä kasvoilla, kun aikamoisen vähällä pääsi kupin kanssa. Muistaakseni lupasi viedä sen pohjanmaalle "äireelleen".

 

Eihän tuo nyt oikein kunnollista liiketoimintaa ole, mutta usein asiakkaan iloinen ilme riittää palkitsemaan tekijän.

Olen aina ollut ns."mies joka ei osannut sanoa ei" ja tämä tietysti on välillä aiheuttanut pitkiäkin tilausaikoja tuotteille, joilla asiakkaan mukaan ei ole mitään kiirettä ja sitten kun tilaus on vastaanotettu, tulee seuraavana päivänä puhelu, "että joko olet kerinnyt kokeilemaan???"

 

No nyt esim. olen kokeillut yhtä koiramallia.

Olen pari tuntia käyttänyt sen kehittämiseen ja varmaan parituntia pitää sitä vielä tekemän, ennen kuin se on asiakkaan hyväksymällä tasolla.

No työstä kannattavuuden nimissä pitäisi saada noin satanen per tunti. Eli esitänkö asiakkaalle 400 eur laskun???

Miettikää sitä...

 

No sitten toisiin asiohin:

Tänä aamuna minulla oli varsin viehättäviä neitoja(polttarit)

puhaltamassa. Tekivät hienoja esineitä ja kaiken kruunasi ryhmässä ollut oopperalaulaja, joka suostui laulamaan pienen näytteen Tarja Turusenkin esittämästä kappaleesta Walking in the air. Täytyy sanoa, että aina kun kuulen jotain oikein säväyttävää, menee kylmät väreet selässä ja iho on kananlihalla. Nyt tapahtui juuri niin.

Hädin tuskin onnistuin samaan aikaan viimeistelämään laulajan pullon, kun hän niin jumalaisen kauniisti lauloi.

Kiitos siitä hänelle, muistan varmaan lopun ikäni....

 

Sitten olikin se viikon lasinpuhalluskurssiryhmän vuoro.

Voitteko kuvitella, miten hienoa on olla opettajana 13 naiselle ja yhdelle vähän pienemmälle....

Minulla oli suunnattoman hauskaa ja toivon mukaan tytöilläkin oli. Ryhmä oli ehkä pikkuisen liian iso, mutta ei se tuntunut liikaa ketään haittaavan.

 

Perinteisen dementiaharjoitukseeni kuuluu päivän mittaan opetella kurssilaisten etunimet ulkoa.

Normaaliryhmän 4-6 hlöä kanssa se on onnistunut kohtuulllisen hyvin, mutta tänään olikin aivan erikokoisesta ryhmästä kyse!!!!

Nyt täytyy tunnustaa, että 12 nimeä muistin tässä illalla aika helposti, mutta kahta en saanut päähäni en sitten millään, joten vielä parannettavaa riittää...

 

Mutta kuten mainitsin, jos minulla on vielä kaiken muun lisäksi hauskaa, voi kuvitella, että ei se oikein työstä tuntunut. Paitsi, että loppupäivästä "pelimerkit" oli aika vähissä. Ilman niitä paria pizzanpalaa olisi ehkä noutaja saapunut. Kiitos niistä.

 

Laitan tuossa muutamanpäivän sisällä uusia kuvia kurrseilta tuonne ajankohtaista osioon . voitte omin silmin todeta, miten taidetta tehrähän....

Tämä tästä sitten tältä päivältä, terveisin tarmo

 


 

 

Päivitetty 14.9.2009