lasinpuhallus
 
'.

2008

 

Joulukuu 2008

28.12.2008

Vuosi vaihtuu, paljon ilmaan haihtuu..

 

 

22.12.2008

Do I know, it is christmas time????

Se on se aika vuodesta, kun pitäisi alkaa hiljentyä.

Odotella monisatavuotiaan valkopartaisen ihmeidentekijän pikavisiittiä ja yrittää saada vatsalaukku venymään äärirajoilleen, vain siksi, että lanttu-, porkkana- ym- laatikot, rosollit, kinkut ja mitä niitä nyt onkaan, pitäisi saman illan aikana onnistua pusertamaan vatsalaukun onkaloihin.

Puhumattakaan siitä, että jo muutenkin huonosti sulavat jouluruuat syödään vielä moneen kertaan, samaan venytettyyyn vatsaparkaan, ennenkuin joulunaika alkaa olla vietetty....

Näinhän me toimimme, vuodesta vuoteen samalla kaavalla ja sitten joulun jälkeen aloitamme heti tammikuussa kilojen karistelun, jotta jos se pömppö on seuraavaksi jouluksi laskenut, niin johan saadaan uusi pikku pömppömaha aikaiseksi.

Useinhan se vanha joulupullistus on vielä näkösällä ja saattaa siinä olla monta muutakin joulua. Näin etenkin, jos tuo 11 kk kestävä piinapenkki ei ole tuottanut tulosta....

Siitä huolimatta toivotan kaikille oikein hyvää ja rauhallista Joulua!!!!!

 

Marraskuu 2008

26.11.2008

Lumi teki lumimiehen eteiseen...

Johan on kelejä pidellyt, en muista, milloin olisi ollut yhtä kova myräkkä päällänsä, kuin oli viime sunnuntaina.

Ja tietysti me urhot olimme juuri tuona iltana palaamassa "poikain pikkujouluristeilyltä" Turusta kotiin..

Lunta tuli niin vaakatasossa, että Turusta kun lähdettiin, niin monin paikoin näkyvyys hävisi kokonaan. Siinä silmät joutuivat niin koville, että välillä tuntui, ettei kertakaikkiaan kykene tai jaksa ajaa enää metriäkään. No perille kuitenkin päästiin ehjin nahoin...

 

Uuh, sanoi Camilla...

Ylläoleva huokaisu kuulostaa siltä, kuin olisi aikuisviihdelehden aukaissut, mutta e-hei, ei se sieltä ole. Se on nyt vain aivan tavanomainen huokaisu suoraan lasinpuhalluskurssilta kuultuna. Toki sen syntyyn vaikutti helpotuksen huokaus lasiesineen valmistuttua onnellisesti.

Kun tämä suomen kieli on niin rikas, taytynee ottaa esiin pari muutakin kurssilla kuultua lauseenpätkää.

Eräästä naisryhmästä, yksi nainen kysäisi, kun lasituotteiden värityksiä pohdimme, että : " onkos täällä yhtään kullitettuja tavaroita"? Tuohon oli pakko vastata jotain sellaista, intimiteetin johdosta, että oletettavasti kyllä, mutta tarkempaa tietoa ei ole...

Tai kun eräs tyttö kysäisi, maksupäätteen ollessa häiriötilassa, että : "onkos sulla mitään vanhaa vemputinta, jota voisi edestakaisin vedellä"? Tarkoittaen kai vanhaa korttihöylää, mutta en voinut vastustaa kiusausta, vaan vastasin, että : "kyllä sellainen löytyy, mutta ei taida siitä tässä tapauksessa olla hyötyä"...

Eli kyllä rakas kielemme joutuu paljon kestämään, kun sen sanoja voidaan niin monella tavoin tulkita, kuten meidän Raamattuakin..

 

Sanasta miestä tai edes sarvesta....

Joo, yläoleva otsikko on vain vielä pieni muistutus kielestämme. On se kummallista, että nuo päivät mennä vilistävät aina vaan kiihtyvällä vauhdilla ja on se kumma, että sitä tulee pohdittua aina kiihtyvällä vauhdilla uudelleen ja uudelleen. Nytkin huomasin, että olen jotain liki tolkullista saanut kirjoitettua viimeksi yli kuukausi takaperin...

Kirjoittaminen on terapeuttinen ja väittäisin jopa että, viisastuttava askare, joka saa harmaan aivomassan kerrankin hieman reagoimaan johonkin.

Tässä kun sanoja laittaa toisen perään ja yrittää tosiaankin noita ajatuksia siirtää luettavaan muotoon päiväkirjaan, joutuu tekemään aikalailla paljon töitä tuon ikivanhan, karvaa vielä vähän läpityöntävän, nahkapahkuran kanssa.

Olen useasti todennut, että en mitenkään suostu hyväksymään ajatusta vanhenemisen tuomasta lisäbonuksesta eli viisastumisesta. Kokemus on ainoa mitä vanhenemisesta seuraa ja vaikka kokemustili onkin kasvanut melkoisesti korkoa, täytyy vastapainona sanoa, että alkavan dementian tuoma kurssiromahdus on vienyt siitäkin sen suurimman hohdon pois.

Ei muista, mitä pitäisi päivittäin muistaa ja vanhat asiatkin alkavat olla muistissa yhtä hatarina kuin saven päälle rakennettu kyhäelmä...

Lopuksi totean lakonisesti, että demnetikkojen kevätkokous peruttiin, kun kukaan ei muistanut tulla paikalle.

Jaa milloin ne oli, vai mite se oli ja missä se oli vai kui se oli....

 

Lokakuu 2008

07.10.2008

Lokakuun heitto ja muita etelän lentäviä pelejä...

On aika palata päiväkirjan ääreen. Voi voi, kuinka sinua olen kaltoin kohdellutkaan. Aina sitä kuvittelee, että onhan sitä joka aamu aikaa, laittaa muutama ajatus kirjattua ylös.

Mutta toisin on käynyt, en edes tiedä kuinka ylös ne pitäisi kirjata, jotta jotain näkyvää saisi aikaan.

Kirjailijan uravalintaa en ole kuitenkaan täysin vielä poissulkenut, koska vain yhtenä aamuna on käynyt niin, että en ole päästäni kertakaikkiaan löytänyt yhtään julkaisukelpoista ajatusta.

Toki, ehkäpä tässä lieneekin syy, vedota kiireeseen, jonka vuoksi muka ei ole kirjoittelemaan ehtinyt....

Ylös ulos ja penkille...

On taas tullut aika syksyn ja silloin kaikki kynnelle kykenevät ja mahdollisesti jopa kynnettömälle kykenevät ryhtyvät suunnittelemaan itsensä kuntoon panemista???

Toki helpommallakin keinolla siihen päästään....

No ensin pitää olla suunnitelma ja niin kuin sanotaan hyvin suunniteltu on puoliksi tehty...

Sitten tehdään toinen suunnitelma ja huomataan, että homma on sillä valmis, koska kaksi puoliksi tehtyä on yhteensä kokonaan tehty... hä-hää..

No leikki sikseen ja tosiaan aloitetaan tekemällä suunnitelma. Ja tämä suunnitelma on hölkkäystreenisuunnitelma.

Pitää miettiä, miten järkevällä tavalla liikunnan voi aloittaa pienen tauon jälkeen ( mikäli tauko on vain kolme varttia, sitä ei huomioida..) Ei varmastikaan kannata hampaat irvessä lähteä tavoitteemaan jokailtaista tunnin juoksulenkkiä ,sillä silloin tulee noutaja alta aikayksikön.

Into sammuu kuin naapurin setä, kossupullon jälkeen eli nopeasti ja varmasti..

Aloittakaamme tekemällä 3 tunnin lenkkiä viikossa ja muistamme, että heti jos juoksuvauhti alkaa käymään liikaa hengityksen päälle, nin että puolet keuhkopussista tulee rykimällä nielusta ulos, on vauhtimme liian kovaa.

Ja uskokaa tai älkää, niin se vain pikkuhiljaa alka matka kasvamaan ja juoksu helpottumaan.

Tämä on alku ja jatkossa mietimme muita vaihtoehtoja lisätä kuntoilua..

Moni muuten funtsaa, että jos on painoa kerääntynyt runsaasti, että eihän silloin voi juosta.

Itse olen tuossa 110 kg korvilla heilunut ja juossut jo kohta kolme vuotta ja kyllä ne kintut vielä toimii..

Oletko koskaan nähnyt todella viisasta miestä???

Tämä on sellainen ikuisuuskysymys, jota aina silloin tällöin tulee pohdittua.

Eilen kuollut Paavo Haavikko sitä varmaan oli.

Olen tavannut erilaisia ihmisiä ja joskus tuntuu siltä. että viisautta on äärimmäisen vaikea todeta vain yhdellä tavalla.

Olen tavannut hyvin sivistyneitä ihmisiä, joiden oppineisuuta on pakko ihailla.

Mutta olen tavanut myös ihmisiä, joiden käytös on viisasta, eli osaavat tilanteessa kuin tilanteessa toimia oikein.

Olen keskustellut monen jo korkeaan ikään ehtineen ihmisen kanssa ja heidän elämänkokemustaan ei voi olla ihastelematta ja sen tuomaa viisautta

Olen tavnnut käveleviä tietosanakirjoja jne..

Itse olen aikaisemminkin maininnut, että ei omalla kohdalla juurikaan voi puhua iän tuomasta viisaudesta, pikemminkin päinvastoin.

Sivistynyt en ole, vaikka en itseäni aivan moukkanakaan pidä.

Maailmaakin olen nähnyt vain omiksi tarpeikseni, joten voidaan kai sanoa, että ei välttämättä aamuisin peilissä tapaamani henkilö edusta tätä "todella viisasta miestä"

Hei, unohdin sanoa, että hyvä huumorintaju on minusta myös viisauden merkki!!!

Ai niin, omani on kyllä sieltä syvimmästä päästä, joten ei kai tuokaan sitten tuo lisäpotkua asialle.

Siispä ryhdyn kamppanjaan oman henkisen vireyden lisäämiseksi välittömästi ja tulen mahdollisesti aiheesta raportoimaan lisää, mikäli siihen on aihetta.....

 

Viikon musiikkivinkki:

Ehkä rankinta mutta hienointa materiaalia, mitä olen viime päivinä kuullut, on "Slipknot : psychosocial"

Siinä rankkaa latausta jokaiseen aamuun ja miksei iltaankin.

Metallican uusin viehättää myös,

Proge:

Kuunelkaa herran tähden Wigwamin vanhoja levyjä!!

Nuorempana tykkäsin bändistä , mutta vasta nyt olen tajunnut niiden loistokkuuden.

Jim Pembroke ja kumppanit ovat todellakin jättäneet jälkensä suomalaiseen musiikkihistoriaan!!!!

 

Mielenkiintoisia vieraita...

Olen tavannut muutamia hienoja musiikkialan ihmisiä studiolla lasinpuhalluksen lomassa.

Matti Oiling Boiling oli kerrassaan hieno tavata ja kuunnella sitten todella ammattilaisen juurevaa jutuniskentää..

Pitänee hänenkin mittavaan tuotantoonsa tutustua paremmin..

Nuoremman polven ammattilaisista oli kiintoisa kohdata Maku Kolehmainen. Niin vaatimaton herra kuin olla voi ja kuinka hienoa matskua on hänenkin sävelkynästään jo vuosien ajan irronnut. Erittäin mukava mies..

Aikaisemmin kohtasin Lasse Mårtenssonin ja jotenkin hänestäkin paistaa läpi se musiikin suurmiehen vaatimatomuus. Teokset puhukoon puolestaan....

 

 

 

Syyskuu 2008

08.09.2008

Syksyllä kaikki on toisin...

Heipä-hei, taas on palattu, vaikkakin lyhyesti, mutta kuitenkin päiväkirjan pariin.

Aika menee edelleen ihan liian nopeasti ja olenkin tehnyt anomuksen valtioneuvostolle 25. tunnin käyttöönotosta vuorokaudelle.

Tämän läpimenosta täytyy vielä tässä vaiheessa olla hieman skeptinen, mutta toisaalta, onhan paljon ihmeellisempiäkin asioita politiikassa tapahtunut...

 

Flunssan vaikutus terveyteen on bad influence..

 

Olen jostain kumman syystä ollut koko kesän siinä siunatussa tilassa (en raskaana, vaikka ulkomuoto voisi siihenkin viitata) että, en tiedä itkeäkö vaiko nauraa.

Hyvin hankittu pohjakunto rapistuu, kun jonkinasteinen flunssa on riivannut jo useita kuukausia.

Tee siinä sitten töitä. No , töitäpä siinä sitten on tehty, kunnes viimein viime viikolla tuli täydellinen stoppi.

En kerta kaikkiaan jaksanut enää evää liikauttaa ja yhden päivän, jolle oli ryhmiä paljon varattuna, tein sitten lääketokkurassa ja sen jälkeen en sitten mitään...

Nyt tätä kirjoittaessani, olen menossa tohtorin puheille kuuntelemaan tuomiota tästä iilimadosta, joka ei millään ilveellä tunnu otettan hellittävän, päinvastoin.

 

Humppilan lasitehtaalla puhalletaan lasia

Humppilassa aloitettiin, kuten se jo varmaan on tullut mainittua puhallukset elokuun alussa.

Hieno paikka tuo koko markkinatalo.

Sieltä löytyy jos mitä. Ja mitä ensikuulemalta/näkemältä olen havainnut, myös muiden putiikkien väki on viimoisen päälle mukavaa ja auttavaista.

Itse olen vasta muutaman päivän ehtinyt siellä työskentelemään ja päävastuu siellä työskentelystä lankeaakin veljelleni, jota kannattaa käydä jututtamassa.

Teimme päätöksen muuttaa systeemi siellä Fiskarsin kaltaiseksi, jotta ihmiset pääsevät sisälle tuotantotiloihin ja siten myös juttelemaan tekijöiden kanssa.

Lasiikkunan läpi tuo viittominen, kun ei tymmärryksen puolesta ole ollut parhaita puoliani. Toki kansainväiset käsimerkit ovat tuttuja, mutta onneksi niihin ei ole törmännyt...

 

 

 

Elokuu 2008

12.08.2008

Uudet tuulet puhaltaa..

Nyt kun jo elokuu alkaa saavuttaa puoliväliään, oli pakko ottaa itseään niskasta kiinni ja kirjoittaa muutama rivi.

Aloitimme Humppilan lasitehtaalla lasinpuhallustyöt viime viikolla ja se on imenyt ennen, sen aikana ja vielä sen jälkeenkin, kaiken energian transylvanian pitkähampaisen tavoin.

Sen lisäksi sain pahaenteisen golfkärpäsen pureman, mutta siitä myöhemmin lisää...

Lisäksi onnistuin romuttamaan autoni moottoritiellä 120 km/h nopeudessa lunastuskuntoon ja kuin ihmeen kaupalla itse säilyin likimain täysissä hengen ja ruumiin voimissa...

 

Palaan näihin ja muihinkin päivänpolttaviin asioihin seuraavan kirjoitukseni parissa, joka toivottavasti ei vie näin pitkää ajanjaksoa..

 

 

Heinäkuu 2008

 

23.07.2008

Kun kesä mennyt on, saapuu intiaanikesä..

No niin, sorvin ääressä on tullut oltua ja ja on siinä ohessa muutama hasuu lomapäiväkin tullut koettua.

Turku on edelleen erityisen lähellä sydäntäni, kun lomaa haluan viettää. Toinen hienoakin hienompi kaupunki on Pori. Vaikka aikoinaan siellä päin asuinkin, jäi Porin kauneus ja viehättävyys lähes tyystin kokematta.

No nyt on vuosittain vähintäinkin kerta pitänyt siellä aikaa viettää.

Tämä kesä, jos joku, tulee jäämään Bianco Blu-historian jonkinasteisena virstanpylväänä.

Mitä kaikkea tuo sitten pitääkään sisällään, siitä tuonnempana.

 

Kesäkuu 2008

17.06.2008

 

Juhannustaikoja oli taikuri..

Nyt on taas se hetki käsillä, että neidot valmistautuvat juhannusyöhön riisumalla rihmankiertämänsä ja asettumalla otolliseen asentoon viljapeltoon, nähdäkseen tulevan sulhasensa kuvan.

Olen monena juhannusyönä peltoja kierrellyt ja valitettavasti silmiini ei ole osunut ainuttakaan asiaan vihkiytynyttä tulevaa morsianta...

Juhannusaatoksi pitäisi kai vähän koivunrunkoja verannan ovea reunustamaan saada, siitä se juhannustunnelma syntyy..

Itse asiassa, niin vannoutunut raskaan musiikin ystävä kuin olenkin, niin "kesäillan valssi" harmonikan säestämänä saa aina kesän tuntumaan kesältä.

Oli soittaja sitten Lasse Pihlajamaa tai Vili Vesterinen tai kuka milloinkaan. Toki sateisena päivänä tämä ei onnistu.

Ehdottomasti tarvitsemme Aurinkoisen kesäillan tähän tarkoitukseen.

 

Ennustajan työ on hyvin ennustettavissa...

Tässä tullaankin sitten siihen tosiasiaan, että ennustajan lahjoja tarvitaan ties mihin eri tarkoitukseen.

 

Minäkin teen sääennusteita, toki en käytä siihen sen enempää sammakoita kuin muurahaiskekoja, muista pelivälineistä puhumattakaan...

Olen vuosien saatossa kuunnellut näiden jonninjoutavien ennusteita, joita oikein "raarioon" asti on päästetty.

Eli "heinäkuu näyttäisi olevan pääpiirteittäin kuiva, mitä nyt sitten nämä sateiset jaksot sitä varjostavat. Tuuliakin saadaan ja ne saattavat joskus äityä navakoiksikin.

Hyvä kuukausi on tulossa, loppukuusta tosin saatetaan saada vettä, jollei se sitten aivan kuivaksi heittäydy"

 

Siinä teille sääennustetta kerrakseen ja voitte vain heinäkuun jälkeen todeta, että "kyllä napsahti kohdalleen tuo ennuste ja että kyllä ne lasimestarit vaan kaikista asioista tietää"...

Ihmiselämän ennuste naisille on toki yhtä helppoa:

" Sinä tulet kohtaamaan sen tumman miehen ja jos korttisi oikein pelaat, niin siinä on sinulle ukkoa pitkäksi aikaa. Jos kuitenkin teet toisin, niin älähän sie tyttönen välitä, löytyy niin ristiveristä kuin valkeaakin miestä ja silloin, jos onni sinua potkaisee, sie löydät sen onnen, joka sinua suoraan sanoen tyrkyllä odottaa. Vaan varo sie kaljupäisiä miehiä, niistä voi olla siulle harmia, mutta jos sellainen kohdalle ossuu, niin sellainen itsellesi kouluta ja ukon saat.

Mutta ah, sinä tytöntyllerö, jos sie et tasan tarkkaan näitä ohjeita noudata, niin vallan ilman miestä saatat jäädä tai sitten ei suhteet kauaa kestä"

 

Tämä ennustukseni käy muuten kaikille naisille ja maksun 50 eur voitte maksaa tililleni välittömästi.

Mie jopa itse uson, että tuossa ajtuksessa on perrää!!!!

Liekä ammatinvaihto edessä????

 

Tallinna on kaupunki Eestissä

Tuli tässä vietettyä yrittäjälle niin tuiki harvinainen lomaviikonloppu. Tallinna oli kohteena ja tuli todettua sekin tosiasia, että Tallinna on kaunis, kallis ja kiehtova kaupunki.

Naiset Tallinnassa ovat edelleen kauniita ja pukeutuvat silmiähivelevän hienosti, silti edelleen on pakko laittaa oman maan daamit heidän edelleen. Tallinna tytöiltä kun puuttuu se pilke silmäkulmista, ne hymyilevät silmät joista armaassa Suomenmaassa saamme nauttia...

Ainoastaan Italian tytöt vetävät vertoja oman maamme kaunottarille.

Tallinnassa ruoka oli hyvää ja sitä oli riittävästi. Ja se oli hiukka halvempaa kuin Suomessa.

Tallinnassa on hyviä paikkoja, jos haluaa kuunnella hyvää musiikkia livenä.

Vanhassa kaupungissa istuimme kivassa ruokaravintolassa, jossa iloksemme musisoi eestiläis/amerikkalais/jamakkalais bändi ja miten se soikaan.

Funkya ja sitten vähän kuubalaisrytmejä ala´ Ibrahím Ferrer!!! Bueno!!!!

 

Eestissä asustaa ja vaikuttaa myös yksi suosikkitaiteilijoistani:

Navitrolla

Tutustukaa ihmeessä hänen tauluihinsa, voi kuinka hienoja ne ovatkaan.Olen muutaman taulun ostanut ja kyllä on kannattanut. Galleria löytyy myös vanhasta kaupungista Suomen lähetystön liepeiltä.

 

Sitten pieni musiikkivinkki:

Tuollainen vähän ehkä Värttinä tyylinen etno/retro bändi kuin Vägilased. Aivan loistava bändi, eikä yhtään heavyä tämäkään...

 

Uunin hehkussa ja hehkussa muidenkin...

Lasinpuhallus on edelleen hauskaa ja siinä tapaa kivoja ihmisiä.

Viime viikolla tapasin kaksi kuvankaunista naista, jotka vielä jotenkin kierolla tavalla olivat myös erittäin kiehtovia juttuineen, joista en alkuun pääsyt ollenkaan sisään ja sitten loppujen lopuksi tajusin tajunneeni heitä alusta alkaen. Ne nauravat silmät!

Ja mikä hienointa, nämä työskentelevät Suomen ulkoministeriössä. Kyllä maamme kelpaa esittäytyä ulkomailla tälläisien neitojen ansiosta..

Lasinpuhalluskurssit jatkuvat ja niihin tuntuu ihmisillä olevan edelleen sisäistä tarvetta.

Lauantaina vedettu "Kissakurssi 5" oli mitä mainioin esimerkki siitä. Ja olisittepa nähneet kuin nämä naiset kattoivat aamutuimaan aamiaispöydän raaka-ainelaatikon päälle ja siitä päivä käyntiin. Sain minäkin osani...

 

Sitten täytyy mainita hieno polttariryhmä, joka kävi sulostuttamassa päivääni.

Tämä tuleva morsian oli kyllä piste i:n päälle sinä päivänä.

 

Hei, niin , kyllä minä edelleen omiakin töitä teen!

Eilen valmistui kolme kappaletta uniikkivaaseja, joista kaksi oli myyty jo etukäteen. Tälläisesta taiteenteosta minä tykkään...


 

Toukokuu 2008

21.05.2008

Kirja päivässä, sehän on päiväkirja..

No johan tuota aikaa on taas vierähtänyt. Näyttää siltä, että ajatusten kerääminen kirjoitukseksi asti on päivä päivä vaikeampaa. Tästä on taas helppo vetää aasinsiltoja aiemmin kirjoittamiini asioihin kuin dementia ja muut keski-ikäisyyteen liittyvät ongelmat???

Olisi hauskaa istua tässä koneen äärellä ja naputella kaikkea mahdollista päähän sattuvaa, niin outoja kuin vielä oudompiakin tarinoita... Mutta kun nuo varsinaiset työt kutsuvat ja tähän aikaan vuodesta melko kovastikin...

 

Vakuutusyhtiö korvaa ja myös lotkautti

Viimeksi tulin maininneeksi, kuinka raskasta tuo vakuutusyhtiöiden kanssa asionti on.

maksut kyllä pitäisi hoitaa päivälleen, mutta jos sattumalta jotain korvattavaa tulisi, sitä pitäisi odottaa kuin rahapuun kukintaa seteleiksi asti...

No, on pakko myöntää, että vain muutama päivä ehti vierähtää edellisestä viestistä, niin johan korvaus kilahti vihdoin viimein tilille.

Oisiko se uhkaus yhtiön nimen julkaisusta vaikuttanut..??

Tätähän päiväkirjaa lukee "lukematon" joukko ihmisiä, aina kun sinne saan jotain raapustettua!!!

Mitenkähän se olisi, jos uhkaisin mainita nimeltä ne pankit, jotka eivät minulle myönnä lainaa...

Auttaisikohan se asiaa????

 

Vapun jälkeinen pallopaita

Keskiolutdieetti voi hyvin. Merkittäviä saavutuksia on havaittu. Eli olut on virrannut kuin mallsyhtiöiden mainoksissa konsanaan ja siitä huolimatta on kiloja karissut.

Itse asiassa olen palannut ruokapuolessakin vähän perinteisimpiin keski-ikäsen miehen perusruokavaliohin.

Mutta sehän on vain monipuolistanut ruokavaliota.

Makkarat ja muut lihatuotteet kun kuuluvat kesään..

Liikuntaa olen pitänyt yllä hyvällä tasolla, joskus jopa hulluuteen asti.

Mutta vatsanympärys on pienentynyt 3 cm viimeisen kuukauden aikana ja paino alkuperäisestä jo n 10 kg.

 

Puhalla lasia ja huomaat jääneesi kiinni...

Lasinpuhalluskurssit ovat vetäneet sankoin joukoin ihmisiä lauantaisin Fiskarsiin. Olen joutunut jopa muutamia extrapäiviä käyttämään tähän ihmismielen hienoimpiin lukeutuvan elämyksen aikaansaamiseksi.

Olen jollakin tapaa siinä suhteessa onnellisessa asemassa, että edelleenkin kursseilleni tulevat vain kaikkein miellyttävimmät ihmiset. Ilmeisesti kiinnostus lasinpuhallukseen tekee ihmisestä kaikin tavoin paremman...

"Hoituritypsykät" (eivät taida tykätä tästä nimestä) kävivät jo kurssi kolmosen ja ah kuinka ihanasti he osaavatkaan päivänsä viettää. Esineet sen kun vain toinen toistaan loistavimpina sulasta massata muovautuivat...

Mutta meidän "kissaryhmä" taitaa sitten olla ensimmäinen, joka jo tämän kesän aikana ehtii kurssi kutosen läpikäymään. Pitänee itse mennä jatkokursseille, että on sitten jotain mitä heille opettaa...

Myös heistä huomaa, että kissanelämä on pelkkää kehräämistä...

 

Kesä tulee, pysykää housuissanne!!

Nämä varoituksen sanat on tarkoitettu ensisijaisesti niille, joista kesän lämpö ja auringon paiste tekevät vallattoman. Eli siis lähestulkoon kaikille??

Viime kuussa puhuin jo liikenneturvallisuuden heikkenemisestä, sitä mukaa kuin hameen helmat lyhenevät..

On se vaan niin hienoa, kun saa taas muutaman kuukauden ihastella naisia lähes heidän syntymäasuissaan. Niin on tuo muoti vaatteet pieniksi muokannut..

Viikon kappale on rautaa (metallia)

En ole koskaan kieltänyt viehtymystäni metallimusiikkiin.

Ja aina se on minusta ollut parasta työnrytmittäjää..

Ja nyt on taas tapahtunut sellainen ihme takinkääntö, että bändi, jota aikoinaan pidin melko shittinä, yhtäkkiä alkaakin kolahtamaan.

Näin kävi Twisted Sisterin kohdalla.

Tällä hetkellä heidän vanha biisinsä yllättäen on soinut päässäni jatkuvasti..

Eli Viikon valinnat:

Twisted Sister : We´re not gonna take it

 

Elokuvissa on tunnelmaa..

Ja laitetaan tähän loppuun vielä pari leffajuttuakin.

Sen verran samalla tavalla kävi Julia Robertsin kanssa, että alkuun en saanut makuani häneen, en sitten millään ja nyt en saa silmiäni irti hänen hymystään.

Hugh Grant on ollut jostain syystä aina ollut suosikkinäyttelijöitäni, siitäkin huolimatta, että hänellä on käytännössä aina tuo sama roolihahmo elokuvassa kuin elokuvassa.

No viikonloppuna tuli Notting Hill katsottua neljännen kerran ja kyllä se oli vieläkin hyvä.

Kuuma Leffa Vihje:

Suosikkileffani, ota moni ei ole nähnyt on melko perverssi Roman Polanski elokuva "Bitter Moon"

Katsokaa ihmeessä, jos haluatte saada kunnon leffanautinnon. Siitä joko pitää paljon tai sitten inhoaa. Pääosissa myös tässä nuori Hugh Grant.

 

Huhtikuu 2008

08.04.2008

Joka vanhoja muistaa, sitä muistitikulla silmään...

Tässä on tullut aiemminkin kerrottua , kuinka tuo ikä tuo tullessaan kaiken viisauden??? lisäksi niinkin tuikitavallisia ongelmia kuin muistiongelmat.

Täytyy sanoa, että en muistanut sellaisia edes olevankaan, lieneekö muistissa vikaa...

Usein kysytään, että mikä on lasinpuhaltajien ammattitauti???

Tähän olen usein antanut sellaisen selityksen, että lasileukahan se lienee eli nujakassa kuin nujakassa tulee leukaan..., no olen sitä tainnut joskus tuota hengenahdistustakin käyttää, mutta se lienee varattu kirkonmiehille...

Totuus on sellainen, että joissakin maissa kaihi on aika yleinen ja siten myös ammattitaudiksi tituleerattu, johtuen infrapunasäteilystä, jota uunista saamme.

Tästä voisi helposti vettä johtopäätöksen, että niinhän asian täytyy myös meillä Suomessa olla, sillä niin lyhytnäköistä sakkia me puhaltajat olemme, mutta ehkä tässä kuitenkin on jotain muuta takana.

Itse esimerkiksi en tunne sen enempää puhaltajissa kuin muissakaan ammattiryhmämme jäsenissä kaihin sairastaneita, eikä niitä ainakaan enempää esiinny kuin muissa ammattiryhmissä.

Pullon liiallinen kallistus saattaisi sellainen olla aina ammattitaudiksi asti, mutta toisaalta, kallistuu se pullo muissakin ammateissa ja etenkin Alkossa!!!

Raha ratkaisee...

Irwinin hienon rallin sanoilla, aloita tämän seuraavan aiheen. Ystäväni Simon Templarinmäki oli jälleen kerran kiipelissä. Hädin tuskin oli mies vanhoja vippejä saanut hoidettua, kun tilanne kävi hänelle ja myös hänen ystävilleen niin sietämättömäksi, että Simon päätti tehdä vipin..

No, eihän vipissä mitään pahaa ole, mutta jo pikavipin saanti tuntui ylivoimaiselta ja kun niiden korotkin olivat taivasta hipovat, päätti Simon ykskantaan turvautua kaveriapuun, kuten monasti aiemminkin.

No kaveruus velvoittaa monella eri tavalla:

Ollaan valmiita olemaan kevrin alibina heikolla hetkellä, valetaan uskoa, kun maailama päälle kaatuu ja joskus juodaan kaverin viinatkin ihan vain siitä syystä, ettei kaveri ihan hunningolle ajautuisi....

No rahanlaina on kaverin yksi tärkeistä tehtävistä.

Itse olen "matti kukkarossa" lähes aina, mutta jotenkin toimeen tullut ja siten myös sitten kaverien avuksi rientänyt vaikka omakin tilanne on joskus ollut niin ja näin...

Näin kävi nytkin. Itselläkin oli kuluja kuitattavana ja sitten hellyin kaverin pitkiin vuodatuksiin ja niin satonen vaihtoi omistajaa vaikka vanhojakaan ei vielä ollut kuitattu.

Sovimme siis ystäväni Simonin kanssa, että kuun lopussa hän sitte hoitaa vanhoja poiskinpäin.

No, kuka nyt ei kaveriinsa luottaisi, eihän ne muuten kavereita olisikaan...

NO, kuun loppu tuli, mutta lyhennystä ei.

Kilttinä miehenä laitoin asiasta aavistuksen verran sitruunaisen viestin menemään ja siinä utelemaan, että miksiköhän sopimus piti vain puoleenväliin asti???

Vastaus tuli paluuviestin muodossa ja ilmaisi asian seuraavanlaisesti: "Sovimme niin, että yritän maksaa lainaa takaisinpäin, mutta se nyt ei vain onnistunut!!!"

No, eihän tuosta vihainen voi olla, kun kaveri heti antoi rehellisen vastauksen. Eikä se Simon muuten kaveri olisikaan, jollei siihen luottaa voisi...

Niinpä täytynee itse kääntyä pikavipin puoleen???

No kyllähän meillä kaikilla on noita hyviä ystäviä...

 

Kevättä rinnoissa ja keikuntaa pyrstön tienoilla

Nyt alkaa olla jo se vuodenaika, jolloin tuulilasi autosta kaikkien ohjeiden vastaisesti kannattaa jättää pesemättä!

Moni tietysti kyselämään, että onko se lasimestari menettänyt viimeisenkin järjenrippeensä.

Voin rehellisesti vastata, että se tapahtui jo joitakin vuosia sitten, joten ei tässä nyt enää ole mitään pahempaa muutosta odotettavissa...

Kysehän on vain liikenneturvallisuudesta.

Nyt kun nuo toinen toistaan upeammat naiset siirtyvät kesäisempiin asusteisiin, niin on ehdottomasti parempi, ettei tuulilasin läpi liikoja näy...

Nimittäin noita liihoittelevia olentoja seuratessa, ei liikenteelle enää jää juuri sijaa..

Joten pitäkää tuulilasit kurassa ainakin syyskuulle asti!

Sitä paitsi meillä kävi eilenkin puhaltamassa yksi sellainen nainen, että luoja paratkoon, en joutunut häntä tuulilasin takaa liikenteessä katsomaan.

Olisi siinä ollut vakuutusyhtiöllä töitä...

Josta asiasta täytyykin palata seuraavassa.

Vahinkovaluutusyhtiö ei korvaa eikä sitä edes lotkauta!!!

Onhan se hieno asia, että on mahdollisuus erilaisiin tapaturmavakuutuksiin.

Niinpä minäkin olen sellaista maksanut.

Ja joskus käy niin, että tuossa meidänkin työssä tapaturmia sattuu.

Niinpä minullekin ennen Joulua sattui sellainen juttu, että sormi halkesi lasin voimasta niin pahaa kuntoon, että ei muuta kuin toktoriin tikattavaksi.

Pari viikkoa saikkua ja korvauspaperit vakuutusyhtiöön. Kuulostaa hyvältä, eikö totta!

YEEES!!!, mutta kun ne halvatun naamiot eivät ole ottaneet mitään kantaa asiaan, eikä vaikka sitä on jo useasti kyselty. Ei kuulu mitään!!!!

Siis ei minkäänlaista vastausta ja tapahtuneesta on jo kohta 4 kuukautta. Tähän voidaan lopettaa puheet nopeista korvauksista..

EI MINKÄÄNLAISTA VASTAUSTA!

Siis olenko minä jokin numerosarja heidän papereissaan, joka ei nyt sitten vaan natsaa mihinkään!! Onko teille koskaan käynyt niin????

En kerro vielä vakuutusyhtiön nimeä, mutta pian sen kerron ja toivon, ettei kukaan koskaan erehdy heidän asiakkaakseen. Entä minä sitten??? Mitäs luulette???

Korni kuuntelee Kornia

Lopuksi tämän hetken hienoin kappale raskaamman musiikin puolelta:

KORN : HOLD ON

Kuunnelkaa ihmiset, se biisi vie mennessään ja muistakaa kuunnella kovaa!!!!

 

 

 

 

 

 

01.04.2008

Aprilliä, komisario Palmusunnuntai

Niin se vaan on se päivä,jolloin kenenkään puheesta voi mennä takuuseen.

Alkuun voisin aprillata itseni ja todeta keskiolutdieetin menneen täysin suunnitelmien mukaan.

Sen jälkeen aprillaisin itseäni lisää ja luonnehtisin suunnitelmani olleen helpommin totetettavissa kuin olisin arvannutkaan...

Mutta, jotta en aprillaisi itseäni aivan pilalle, kiirehdin kertomaan, että nyt menitte halpaan, sillä kyllä se dieetti alkaa jo vaikuttamaan! Vai oliko tuo se varsinainen aprillipila??????

No pilat sikseen ja totean huhtikuun ensimmäisen päivän uhkia uhmaten, että kyllä se 2 kg on kadonnut vesikansan tien varteen läskisinä hikipisaroina.

YEEEEES!

Kauan kesti päästä sen vaiheen yli, että alun painonpudotuksen jälkeisen painonpaluun jälkeen, pääsi uudelleen liikkeelle.

Ja árvatkaa, mikä oli huomioni:

Aina sanotaan, että kuituja pitää syödä.(tämä totta),

Mutta esim. leivän kanssa saa olla tosi tarkkana. 4-5 viipaletta päivässä korkeintaan saa syödä, jos käyttää levitettä päällä, muuten voi pistellä enemmänkin.

 

Maaliskuu 2008

21.03.2008

Maailman ensimmäinen veikkaaja???

Hyvä päiväkirja, olen tainnut sinua huomioida aivan liian vähän viime aikoina.

No, nyt lupaan korvata sen vähän pitemmällä seurustelulla kanssasi...

Olen tässä pohtinut, että mikä ihme tekee ihmisestä veikkausvoittajan?? No, ihmehän tieysti aina tarvitaan, mutta sittenkin...

Olen itse siinä sietämättömässä ryhmässä, että olen aikoináni voittanut veikkauksessa päävoiton.

Tämä tapahtui jo reilut parikymmentä vuotta sitten ja vakioveikkauksessa.

No varmaan ajattelette, etä tuotakin onnen pekkaa!!

Niin varmaan itsekin ajattelisin, jos voitto olisi ollut päätähuimaava. Tavallaan se kyllä päätä huimasikin, mutta vain siksi, että päävoitto oli niinkin huimaava kuin 26,10 markkaa.

Ei siinä paljon kavereille iltoja pistelty. Onneksi ei ehtinyt edes aiheella leuhkimaan...

Kyllähän te tiedätte kuika vaikeata on voittaa edes kerran päävoitto saati tehdä se toisen kerran!!!

Minä onneton olen sen kerran voittanut ja ilmeisesti en tule tekoani uusimaan omana elinaikanani, enkä liene edes kenenkään muun elinaikana sitä tekemään#####!

En tunne yhtään toista veikkauksen päävoittajaa, mutta on sellainen käsitys, että voittonsa suhteen he varmasti ovat onnellisempia kuin minä..

Silloin taisi olla vain niin päivänselvä rivi, että liian moni oli arvannut oikein.

Mutta miksi juuri sillä kertaa!!!!!

Muistan hyvin, kun muutama vuosi sitten meille saapui puhallusvieraita Veikkaukselta.

Kun tuli puhe maksusta, sanoin heille, että maksusta kävisi kyllä jokin hyvä vihjekin???

Arvatkaa, tuliko kauppoja??? No ei tullut.

Että niin lahjomatonta porukkaa siellä voikin olla! HÖH!!

 

Näin pitkänä perjantaina on pakko katsoa veikkauskuvioita vähän pidemmälläkin perspektiivillä, sillä eikös tuo Jesus tainnut olla niitä ihka ensimmäisiä pelimiehiä.

Pelasi pelkkää ristiä ja sai heti päävoiton:

Taivaspaikka Jumalan vieressä ja ikuinen elämä!!

Muutettuna tämän ajan voittomarginaaleihin, kuulostaisi tuo vielä tänäänkin aika kovalta jutulta...

 

Jätekuskin blues

Kun sitä ennen vanhaan tuli noita lauluja pöytälaatikkoon tehtyä kolmisensataa kappaletta ja niitä aikoinaan vähän julkisestikin esitettyä

Niinpä puöräytin kaverini nelikymppispäiville pienen bluesin, joka kantaesityksen sai lausuttuna ja viel' vähän keskeneräisenäkin silloin, kun sitä ehdin niinkin kauan kuin vartin hioa...

Eihän se siitä ajan kanssakaan paremmaksi juuri tullut, mutta nyt siitä tuli sellainen rallatus, että joku voisi siihen vaikka tarttua. Ja näin se menee::

 

JÄTEKUSKIN BLUES

Ongelmajätettä kuskaan,

kai kuormaa itse kohta oon.

Tuo blues helpotusta tuskaan,

joka mielen onkaloon.

Aatos lentää Lapin ruskaan,

meen Veskun lailla Ivaloon.

 

Ei vaimo tästä työstä tykkää,

vaik en edes paljon juo.

Sontaa silmilleni lykkää,

en töitä kotiin koskaan tuo.

Sydän tälle työlle sykkää,

ei koskaan lopu hommat nuo.

 

En tätä työtä vaihtais,

vaik paljon muuta tarjolla ei oo.

Ei reiluu hommaa kukaan kaihtais,

tai sitten kutsu käy kortistoon.

Bluesin jätekuskin soimaan laittais,

ja eiku hurmioon!

 

En piittaa maailman turuista,

Suomen yksikin jo liikaa on.

Nautin näistä onnen muruista

ja tyydyn tahtoon kohtalon.

En tiedä ihmisten suruista,

blues jätekuskin, blues minun on.

 

Siinä pitkälleperjantaille purtavaa ...

 

Pääsiäismunan paikka on oikean ja vasemman jalan välissä.

Pääsiäinen on aika jolloin munista ollaan poikkeuksellisen kiinnostuneita.

Niitä löytyy joka lähtöön. On suklaisena, niin koristeltuna kuin ilmankin ja vaikka minkälaista yllätystä sisällään pitäen.

Löytyy lasisena, puisena ja keraamisena ja ties minä.

Loytyy myös nahkaisena, koristeltuna karvoilla tai ilman ja ain alöytyy niistäkin joku yllätys sisältä.. Hä-hää.

Muistan Italian vuonna 95 ja pääsiäisajan. Olin ihan ihmeissäni, kun kaupat pullistelivat toinen toistaan suurempia pääsiäismunia.

Ja niitä oli aivan joka paikka täynnä.

Ajattelin, että mahtaako moinen viilitys koskaan Suomeen tulla... KYllä se tuli...

Pääsiäisenä veripankit ovat kiinni..

Vuonna 96, olin juuri aloittelemassa muutaman viikon työrupeamaani Italiassa, kun onnistuin ensimmäisten minuuttien aikna kuumalla lasilohkareella avaamaan oikean käden keskisormeni liki luuta pitäen.

Ja hulluna suomalaisena ainoa kauhistus oli se, että miten ihmeessä pystyn täitä jatkamaan....

Sanoin pomolleni Lucianolle, että kyllä tämä tästä, että jatketaan hommia vaan.

Mutta kun verta tuli kuin pistetystä siasta, niin jo ensimmäisten litrojen jälkeen olo oli sellainen, että piti lääkäriin lähteä.

Tehtaan johtaja Massimo minut sitten lääkäriin lähti kuljettamaan ja kun sairaalan lääkärit kuin muutkin silmäätekevät kuuluvat piakalliseen kuppikuntaan, ei minun tarvinnut jonotella , vaan välittömästi tuttu kirurgi tuli paikalle ja läsnäolijoiden kovasta vastustuksesta huolimatta, pääsin heti sisälle.

Toktori siinä rupesi sormea puuduttamaan ja pomoni siinä vieressä ja muitakin tuiki tarpeettomia viihdytysjoukkoja tuli paikalle kyselemään Suomi-kuulumisia..

Yllättävän isota siipiporukasta huolimatta, haava pikkuhiljaa alkoi mennä neuloen kiinni.

Voi kuinka viehättäviä sairaanhoitajia siellä olikin ja kaikki vielä naisia...

On niitä Suomessakin (kursseillakin on käynyt)..

No sitten toktori sanoi, että sitä sitten ei saa kastella sitä haavaa. Johon minä sitten totesin, että kun ajattelin tästä töihin mennä, niin kyllä me tuossa lasinmuotoilussa joudumme sormiamme vesiämpärissä alvariinsa uittamaan.

No kyllä tämä kiharatukkainen viiksivallu siihenkin keinon keksi.

Hän oli sitonut sormeen sellaista ihonväritä liimalappua ja sitten leikkasi vain kumohanskasta yhden sormen irti ja pyysi sairaanhoitajaa rullaamaan sen sormen päälle kuin kortsun ikään.

Rykäisi ja totesi, "että kyllä tuolla sormella nytten naistenkin kanssa pärjää"

Ja koko hirvittävä porukka räjähti nauramaan ja sitä naurua kesti j kesti, kunnes oveen koputettiin ja tuli aivan hiirenhiljaista.

Kun pääsiäinen kerran oli, niin sisään astui kirkonmies mustassa kaavussaan ja oli tulossa siunaamaan kyseistä huonetta. Oli selvästi vähän kysymysmerkkinä kovasta naurunremakasta, mutta ei sanallakaan siitä kysellyt.

Luulisi siunaamisen olevan kivuton toimenpide, mutta ei. Sillä hetkellä Isä Camillolle selvisi, että " herran pieksut, paikallahan on harhaoppinen henkilö"

Niinpä tuo mustakaapu saapui luokseni ja esitti hienovaraisen kysymyksen: "Annatteko suostumuksenne, vaikka olettekin luterilainen, että teidän läsnäollessani siunaan huoneen???"¨

No, eipä sitä meikäläisellä ollut hirveästi asiaan huomautettavaa ja niin arvokas kirkonpåalvelija sai työnsä päätökseen...

 

 

10.03.2008

Vuosipäiviä ja taas vuosi päiviin...

No niin sitä on arvokkaasti taas saatu yksi vuosirengas lisää. Olo on niin poikamainen, vaikka "oilov-ulaita" eí ole tullut poskipäihin tahkottua.

Viime lauantai meni ystäväni Timon nelikymppisillä ja jollei työt aina olisi odottamassa, olisi aamulla saattanut peilistä katsoa huomattavasti vanhemmalta näyttävä mies...

En koskaan ole pitänyt juhlista, jossa tuttuja on vähän.

No, tällä kertaa sattui sellainen tuuri, että maailman mukavimmat ihmiset olivat jostain syystä saaneet kutsun kyseisille juhlille.

Niinpä ilta oli muuttumassa jo niin rattoisaksi, että oli lähes mahdotonta irtautua juhlista keskenkaiken.

Totuus kuitenkin on, että kun iltaa tarpeeksi venyttää, niin myös tunnelma jossain vaiheessa lässähtää ja puolinukuksissa olevista juhlijoista ei jää paljoa kerrottavaa jälkipolville...

Näistä juhlista ilmeisiesti lähdin juuri oikealla hetkellä, koska tunnelma oli saavuttamassa vasta katon...

Omia juhlia tuli sitten juhlittua säyseimmissä merkeissä tutun ja turvallisen porukan kanssa, kahvin ja kakun antaessa päivälle arvokkuutensa.

Totesin heti alkuun, että ei kukaan 45 -vuotispäiviä juhli, mutta se oli oiva tekosyy saada mukavia ihmisiä paikalle.

Nämä molemmat juhlat eivät kyllä tehneet hyvää "Juha Mietomaisin" harppauksin etenevälle keskiolutdieetilleni.

Niinpä täytyy kiristää otetta ja vyötä, jotta tulokset eivät painuisi miinuspuolelle..

Etelä-Suomessa vihdan tekoon??

Niin vain se tämä päivä toi kevään tuoksun ilmaan ja raskaasti alas tulleet sohjolumetkin tekivät melkoisen häipymistempun tuossa päivän lähetessä loppusuoraansa.

Lämpömittarin osoittama oli jo n. 12 astetta plussan puolella. Johan siinä kohta koivut hiirenkorvalle puristuvat ja ei aikaakaan, kun saunan lihaksia hellästi syleilevissä löylyissä tuntee koivunlehden tuoksun.

Ah, kuinka se mielen saakaan iloiseksi.

 

 

Helmikuu 2008

27.02.2008

Lasimaljakko räjähti tuhannen päreiksi

Otsikko on aivan toinen kuin ajattelin. Juuri kun olin tätä kirjoitusta aloittamassa, putosi omia aikojaan yksi hienoimmista Italiassa tehdyistä töistäni lattialle ja eiku palasiksi...

Olin tehnyt sinisen noin 30 cm halkaisijaltaan olevan pullon Venetsialaista tekniikkaa käyttäen siten, että pullosta tuli niin kevyt, että se melkein leijui ilmassa.

Tälläiset työt ovat kovan ponnistelun takana ja lopputuloksen tärkein ominaisuus on juuri tuo keveys.

Muistan kun Maestro Ballarin Muranosta pullon nähdessään tokaisi, etä sen täytyy olla muottiin puhallettu, kun se hänen mielestään oli niin kevyt.

Rakas ystäväni ei ajatellut, että kyllä me pohjoisen pojatkin saamme ihmeitä aikaan.

Nyt kun se meni rikki, täytynee orientoitua uuden tekoon...

On Tukholma aivan niin kuin ennen..

Tuli käytyä Tukholmassa pikavisiitillä.
Kaupunki on aina yhtä kaunis ja voisin jopa kuvitella jonain kauniina päivänä asuvani siellä...

Vain yksi oli poissa. Pub tavaratalon alakerran hieno lasiliike oli kadonnut johonkin tai sitten olen sen verran dementoitunut, että en sitä onnistunut löytämään.

Oli aika keväistä, joskin tuuli hieman viileästi puhalteli, jottei olisi aivan liian kesäiseksi oloaan tuntenut.

45 vuotta täyteen 6.3.2008

Kammottavaa huomata, että tuo päivä on aina vaan lähempänä. En ymmärrä, miksen ole missääm vaiheessa tätä ristisaattoani, tullut viisaammaksi.

Ainoat vanhemisen merkit ovat päivittäisen raihnauden ilot. Luulisi ihmisen iän tuoman kokemuksen avulla olevan viisaampi, mutta mitä ne kokemukset auttaa, jos ne ovat joko huonoja tai sitten niitä ei muista laisinkaan.

Ajatuksen kulku tuntuu olevan tuskaisen hidasta ja joskus jonkinlaisen järjenväläyksen tuottaminen on yhtä vaikeaa kuin jääkaapin täyttö oikein, ruokakaupasta tullessa(vaimon mielestä).

Ja sitten tuo väsymys. Olen siitä puhunut ennekin, mutta en todellakaan tiedä, paljonko pitäisi nukkua, jotta olo olisi levännyt.

Ilmeisesti kirkkomaalla vasta sitä pääsee riittävään lepoon...

 

 

19.02.2008

Hiihtolomalla sorvin ääressä

No nythän on sitten se etelän hiihtolomaviikko.

Ei se oikein tässä puhaltajan arjessa näy. Lasi vääntyy mitä ihmeellisimpiin muotoihin, eikä huilauksesta ole tietoakaan. Täytyy kyllä sen verran ottaa sanoja takaisin, että mestari on sentään lähdössä Tukholmaan haistelemaan uusia tuulia tuossa viikolla. Maaliskuu kutsui mestaria Epsanjaan (lainaus Uunolta) , mutta nyt näyttää pahasti siltä, että lämpö on otettava uunin ääressä ja muutkin Espanjan riemut on kuviteltava työn oheen.

Mikä kurjinta, viini on muutettava vedeksi ja ainoat härkätaistelut on veljesten yhteenotot, jotka nekin iän myötä ovat pehmenneet...

Siwasta haettu micropakkaus ei pysty korvaamaan paellaa, eikä sangrialta täysin maistu vaikka kivennäisveden päälle söisikin appelsiinin...

Kauniita naisiakin jää kaipaamaan, onneksi kursseilla riittää silmäniloa, muutenhan se on hiljaista aikaa Fiskarsissa tähän aikaan vuodesta.

No kukapa sitä nyt aurinkorannalle oikeasti kaipaisi??? Täytyy tunnustaa : MINÄ!!!!

Hienoja suomalaisia urheilusankareita

On uskomattoman hieno olla suomalainen, kun meidän pienestä maasta jatkuvasti löytyy maailmanluokan urheilijoita.

Itse loistavana penkkiurheilijana olen tyydytyksellä laittanut merkille, että vanhatkin vielä jaksavat.

Teemu palasi kaukaloon : Jipii!!

Litmanen Fulhamiin: Yes Yes!!

Kyllä moiset uutiset lämmittävät mieltä.

Sitten muutamasta urheilijasta vielä:

Raimo Helminen : En vaatimattomampaa urheilijaa ole nähnyt ja sitten äijän pelaaminen on edelleen hienoa katsottavaa. Eiköhän Raipe kannattaisi vielä yksi kausi pelata????

Janne Ahonen : Miten pitkän hienon uran hänkin on tehnyt ja vielä niinkin herkässä lajissa kuin mäkihypyssä. Kunnioitan suuresti hänen asennettaan tekemisiinsä. Ei muuten koskaan selittele turhia. Jos on ollut huono myöntää sen, toisaalta hyvänäkään päivänä, ei liikaa innostu (vaikka aihetta olisi).

Siinä olisi monella suomalaisella urheilijalla opittavaa.

Kimi Rikkönen, Heikki Kovalainen:

Molemmat äijät tehty raudasta, Kimi sen jo näyttänyt toteen ja lopullisesti tänä vuonna Heikkikin.

Virpi Kuitunen: Ah niin ihana nainen ja kuinka jotenkin niin kylmäpäinen, että ei ole turhaa häneltä tarvinnut tuloksia odottaa..

Hanna-Maria Seppälä: Juuri tuollaista asennetta tarvitaan, jotta huipulle noustaan ja myös niin tavattoman suloinen. Kyllä Suomikuva on kirkas, kun he maailmalla kiertävät.

Ja kaikilta heiltä puuttuu vain yksi!!!!

Oman lasiesineen puhallus Fiskarsissa.

Tällä päivämäärällä lupaan, että jos he ikinä Studiolleni saapuvat, pilli laitetaan oitis lämpiämään ja vieraat oman esineen tekoon heti.

On myös paljon muita urheilijoita, joita arvostan kovasti, mutta heihin palaan myöhemmin..

En muuten millään pysty hyväksymään asennetta, että jonka usein kuulee kisoihin lähtevältä urheilijalta siten, että" jos mää nyt oon 50 parhaan joukossa, niin oon tosi tyytyväinen"

Ei sitten millään mene jakeluun.

Kisoihin pitää lähteä sillä mielellä, että kaikki tai ei mitään. Kultaa lähdetään hakemaan, kaikki muu on hävittyä. Sen jälkeen tuloksia voidaan analysoida, että miten sitten kävikään ja voidaan miettiä, että oliko kolmastoista tila onnistunut suoritus. Joskus on, useimmiten ei.

Italialainen suomalainen

Edelliseen Suomikuva juttuub täytyy sen verran palata, että kun tuolla Italiassa olen viimeiset 13 vuotta työskennellyt, niin olen omalta osaltani yrittänyt myös Suomikuvaa muuttaa.

Olen usein onnistunut saamaan italialaiset kollegani hiljaisiksi pitkillä palopuheillani. Kädet ovat piiskanneet ilmaa tuulimyllyn lailla. Olen kertonut omituisimmat suomalaiset vitsit ja onnistunut jopa selittämään ne italialaisille kohtuudella.

Olen lähes aina ollut positiivisessa mielentilassa ollessani Italiassa.

Olen käyttänyt kohtuudella alkoholia heidän maassaan.

Niinpä olen usein kuullut : Tarmo, tu non sei finlandese!

Ja olen aina vastannut: Si, sono quasi italiano.

Joo, kyllä heillä on jotenkin omitunen stereotypiansa suomalaisista. En tiedä, johtuuko se mediasta, joka yleensä antaa meistä sellaisen kuvan, tosin viime aikoina meistä on annettu erillainen kuva heikäläisille.

Tv:satä tulee hienoja luontodokumennteja Suomesta ja sitten vastapainoksi erillaisia outoja urheilumuotoja näytetään, kuten suojalkapallo, eukonkanto, löylykisat ja avantouintikisat.

Useimmiten tavallisilta italialaisilta kysellessä maastamme, he tietävät Kimi Räikkösen ja Heikki Kovalaisen ja sitten vielä Jari Litmasen. Muu tieto tulee sitten näinä TV spektaakkeleina.

Joten ei ihme, että he kuvittelevat meikäläisenkin elämäntavan poikkeavan kovasti omastaan.

Ensin suolle futista pelaamaan, kun kenttämme näyttäisi olevan niin surkeassa kunnossa ja sitte saunomaan niin kauan, että taju on kankaalla ja sitä luonnollisesti autetaan hakkaamalla koivunoksilla kaveri henkihieveriin ja sitten joko avantoon tai lumihankeen kierimään.

Tämähän kuullostaa tavallisesta italialaisesta hyvin normaalilta, vai mitä mieltä olette???

Raskasta musiikkia ja Tapani Kansaa

Lopuksi täytyy todeta, että kun tuo lasinpuhaltajan työ on raskasta, useimmiten kuuneltu musiikkikin on sitten sitä raskaampaa mallia. Mutta koska käytännössä kuuntelen sujuvasti lähes kaikkea musiikkia, niin täytyy tunnustaa, että Tapani Kansan levy Rautavaaran kappaleista on yksi hienoimpia yllätyksiä mitä kohdalleni on sattunut.

Rautavaaran kappaleet kun ovat valitettavasti usein täysin loppuunkulutettuja, ainakin ihmiselle kuten minä, joka niitä on 45 vuotta kuullut.

Itse en esimerkiksi ole pystynyt sujuvasti kuuntelemaan enää : juokse sinä hummaa ja isoisän olkihattua. Ne ovat olleet sellaisia pikkuinhokkeja minulla. Ja kun tuossa jossain vaiheessa havaitsin, että Tapsa Kansa on mennyt Rautavaaraa uudelleen sovittamaan, niin pelkäsin pahinta.

Vesku Loiri on lähes aina onnitunut tulkinnoissaan, mutta nyt yllätys oli sitäkin suurempi, kun havaitsin että, Kansan syvät rivit ovat menneet nappiin. Loistavat sovitukset noista puhkisoitetusta vanhoista ralleista ja Tapanin laulu on ollut aina komiata..

Suosittelen lämpimästi kyseistä levyä.

 

Tapani, tee toinenkin levy Rautavaaran sävelaarteistoista. Käytä Pertti Jalosta jatkossakin.

Isoisän olkihattu on nerokas ja juokse sinä hummakin rullaa hienosti. Hyvä Tapsa!!!

Tiedän, että levy on jo muutaman vuoden takaa, mutta silti!!!

 

Hyvä blogi loppuu lyhyeen...

Olen havainnut, että hyvä blogi loppuu lyhyeen...

11.02.2008

Aamu alkaa Aalla

Huomenta Suomi, miten pyyhkii?

Aamu on alkanut eilisestä lenkistä huolimatta hyvin.

Sehän on jo jotenkin jokapäiväistä, että aamulla herätessä, jostain kolottaa ja jos ei kolota, niin en ole enää kirjoittelemassa näitä.

Olen pitänyt yllä tuota vähintään yhtä tunnin hölkkää per viikko.

Parhaimmillaan sitä tulee tehtyä 4-5 kertaa, mutta tälle kropalle se alkaa olla jo liikaa.

Olutdieetin sietämätön keveys

Olutdieetin ollessa käynnissä, olen ajatellut raportoida sen tuloksista aina silloin tällöin päiväkirjan sivuilla.

Kun moisen hienon dieetin aloitin tuossa Joulun jälkeen, alku oli vaikeaa. Paino lähti Joulun syomisien ja juomisien vuoksi alkuun ylämäkeen ja vasta nyt on saavutettu se piste, mistä lähdin liikkeelle.

Älkää naurako, aion osoittaa sen teille, että se toimii.

n. 5 vuotta sitten onnistuin melko lyhyessä ajassa pudottamaan 14 kg.

Silloin kyllä dieettikin oli agressiivisempi, mutta nyt on tarkoitus muokata ruokailutottumuksia pitkällä aikavälillä eli tästä on tulossa elämäntapa, siksi hidas kiirehtiminen...

Periaatteena edelleen, että kaikesta muusta voi suomalainen mies tinkiä jos olutta saa kohtuudella nauttia dieetin lomassa. Hyvältä kuullostaa, eikö totta.

Täytynee Hanna Partanen pyytää chekkaamaan tämä totuuus.Hä-hää.

Kalan syönnin sivuvaikutuksia

Olen tämän dieetin aloituksen jakanut muutamaan eri aikajaksoon:

1 jakso : tosiaankin Joulun jälkeen vähensin makean syönnin puoleen ja vaihdoin pääasiallisesti vaaleasta leivästä tummaan kokojyväleipään.

2.jakso : Lopetin juuston käytön leivän päällä ja lähestulkoon muutenkin.

3. jakso : Vähensin lihan syöntiä ja lisäsin kalan käyttöä. Tästä seurauksena on hieman aamuisin joutunut suomupintaa selästä rapsuttamaan. Punaiset silmät johtuu liiallisesta särjen syönnistä mutta pyrstö heiluu ihan mukavasti...

4.jakso : Olen lisännyt hedelmien ja vihannesten määrää koko ajan ruokavaliossa...

Huomatkaa siis, että nämä jaksot ovat kohtuu lyhyitä, mutta ne kaikki ovat voimassa edelleen eli pikkuhiljaa olen kiristänyt otetta. Olutta on tullut juotua kuitenkin koko ajan normaalisti, jotta voisin osoittaa tämän tepsivän...

Jos puhallatte mun lasini, niin tahdon kertoa..

Kuuman massan pariin. Tämä on ihanteellista aikaa lasinpuhallukseen. Ei ole vielä liian kuuma, vaan ihan mielellään lämmitteleen uunin edessä.

Ja mitä tulee aikaisemmin esittämääni valohoitoteoriaan, niin kyllä sekin vaikuttaa.

Uusia ideoita poksahtelee mieleen ja niitä yritetään mahdollisuuksien mukaan siirtää ajatuksista teoiksi.

Kevät siintelee jo ja tuo tullessaan valtavan turitivirran Fiskarsin pieneen kylään ja muuttaa kyläyhteisön elämän jälleen kerran päälaelleen.

Eli talvella ei käy ketään ja kesällä sitä vastoin käy..

Mutta hiljaisewn talven jälkeen ainakin me odotamme innolla vierailijoita.

Monien kanssa on tullut tutuksi, että vaikka nimiä ei tiedä, niin saattaa mennä tunti jos toinenkin maailman parannuksessa.

Olemme oppineet näiden keskustelujen ansiosta mm.

Ajamaan veturia, lentämään purjelentokoneella,

toimimaan lääkärinä tai hoitajana, suorittamaan laivanrakennuksen eri työvaiheita jne..

Toki kaikki vielä teoriassa, mutta eiköhän se käytännössä onnistu..

Eihän pääministeriksikään voi opiskella vaan se on ruvettava hommiin, kun sellaiseksi valitaan ja ei tuo Vanhanenkaan ihan turhin kaveri siihen hommaan ole..

 

01.02.2008

Valohoitoa

Oli myrskyinen ja tuulinen päivä...

Lunta tulla juimi vaakatasossa päin naamaa ja mikä voisikaan silloin olla parempi paikka kuin lämpimän lasiuunin edessä. Nauttia uunin hehkusta ja miettiä niitä raukkoja ulkotyöntekijöitä, jotka viimassa värjöttelevät.

Tämä on aina pakko muistaa, koska kun kesän kuumiin mennään, tilanne kääntyy päälaelleen.

Olen pannut merkille, että positiivisuuteni iän myötä on jonkin verran kasvanut ja täytyy sanoa, että ei se aiemminkaan ole huonoimmasta päästä ollut.

Nyt kuitenkin tällekin on löytymässä luonnollinen selitys.

Katsokaas, rakkaat ystäväni, lasiuuni on se ratkaisu.

Eikös vain puhuta jatkuvasti kaamosmasennuksesta ja kun luntakaan ei ole, niin tämä pimeä valoton vuodenaika saa ihmismielen niin kireään solmuun, että sen omatoiminen avaaminen vaatii ponnisteluja enemmän kuin Elisan asiakaspalvelun puhelujonossa odottelu konsanaan. Tähänkin asiaan palaan tuonnempana..

Niin, kyllähän tuollainen valonsaanti on enemmän kuin paikallaan jokaiselle talviaikana.

Voi lähteä etelään nauttimaan auringonvalosta tai sitten tuijottaa extravalaisinta muutaman tunnin päivässä, jotta valo kulkeutuisi aivoihin ja pitäisi meidät elämässä kiinni.

Mutta entäs sitten, kun joka päivä voi ja täytyy tuijottaa hehkuvaan lasiuuniin. Voi sitä luxien loistetta ja miettikää kuinka positiiviseksi voikaan tulla, moisessa työssä. Kyllä siinä Paavo Väyrynenkin jo taitaa jäädä toiseksi...

Tietysti sen positiivisuuden kanssa pitäisi ryhtyä harrastamaan päästökauppaa, myydä erä positiivisuutta, josta sitten on hieman ylitarjontaa ja vastaanottaa kunnon korvausta vastaan muutama säkillinen negatiivisuutta, jotta voi sitten edes saunaehtoona muijalle räksyttää....

Eli ei hassumpi työ, ilmankos ne kurssilaisetkin lähtevät niin hyvällä tuulella kursseilta. Kunnos päivän valohoito kaupan päälle ja positiivisuus suorastaan pursuaa ulos.

Pyrinkin pitämään päätäni uunin välittömässä läheisyydessä niin usein kuin mahdollista. Tarpeeksi lähelle kun menee, niin säästää jo parturikustannuksissakin.... 1100 astetta tekee tehtävänsä.

Tele, sano operaattori toiselle..

Ystäväni Simon Templarinmäki valitteli, että on pennit tiukassa, siitä huolimatta, että pennit ovat centeiksi muuttuneet. Joo kyllähän tämä edesmennyt tammikuu on joka vuosi osoittautunut hankalaksi elämänkumppaniksi. Niin vanha keksintö kuin se onkin, niin aina se jaksaa vaan yllättää itse kunkin....

Kaikki maksut tuntuvat lankeavan juuri tammikuussa, juuri kun on saanut kaiken "ylimääräisen" tuhlattua Jouluun mennessä.

Ystäväni Simon totesi olleensa teleoperaattorin jonossa niin kauan, että hänen prepaidliitymästä oli loppunut puheaika kesken , ennen kuin sieltä oltiin vastattu. Taisi ystäväni moisesta tuohtua ja hankkia liittymänsä hieman nopeammasta paikasta..

Itse tuossa myös huomasin saman asian. Jonotin vartin ja sitten kiukuspäissäni katkaisin yhteyden , soittaakseni hetken päästä uudelleen ja uudelleen vartin odottelun jälkeen katkaisin. Sitten kiukusta punaisena päätin laukoa suorat sanat asiakaspalvelun sujuvuudesta, kun sinne ikinä pääsisin.

No kuten aiemmin totesin positiivisuus nosti päätään ja kun on kilttinä synytynyt niin sitten varmaan skotlantilaisena lannevaatteena pitää kuoleman eli eihän sitä sitten 12 ja puolen minuutin kolmannen odottelun jälkeen enää kehdannut rähistä.

Ja mikä asiassa oli KARMAISEVINTA, olin tyystin unohtanut aiheen, jonka vuoksi olin soittanut ja aihe oli sentään ollut sen verran tärkeä, että jonottamaankin olin suostunut!!!!!

Mutta dementiansa kanssa pitää vain oppia elämään.

Huomena lauantaina on taas kurssi, tällä kertaa jo kurssi 4. Mietin tässä juuri jotakin hurjaa heidän päänmenokseen. Eli kun kurssini on tiivistelmä 3 vuoden lasikoulutuksesta, niin voidaan sanoa, että vauhti on hurja kuin laskuvarjohypyssä narujen leikkaamisen jälkeen.

Hyväksikäyttäytyvä vuosi

Tämän vuoden olen päättänyt pyhittää hyvän työn vuodeksi. Tehdä hommat ehkä vielä huolellisemmin kuin aiemmin ja sitten levon ja työn suhde pitää oikeana tai oikeampana. Olen alkuvuoden pyrkinyt olemaan venyttämättä päiviä vain sen takia, että "saa"

viettää aikaansa työmaalla. Toivon sen tuovan tässä orastavassa ikääntymisen vaiheessa lisää puhtia elämiseen, jottei tarvisi koko aikaa päätänsä uunissa pitää...

Olutdieettikin on hallinnassa, joskin pieniä komplikaatioita on esiintynyt, mutta aika kevyellä maltaalla ollaan menty ja ruokakin on pysynyt suht koht uomissaan. Kalaa on eri muodoissaan tullut syötyä niin paljon, että aamulla kidukset oli hieman ärtyneet ja selästä kutinan vuoksi tuli muutama suomu raavittua pois, mutta mikä tärkeintä pyrstö tuntuu heiluvan vielä ihan mukavasti...

Eikä ole kuitenkaan esinntynyt punasilmäisyyttä kuten särjillä, mutta enpä ole niitä syönytkään..

Toki on myönnettävä, että vaassa esiintyvä lievä numeronäytön lisä sijaitsee jossain jalkaterän ja vaa´an välissä. Grammaakaan ei ole tullut eikä tule!!!

Ja sitten on vuorossa:

PPP eli päivän positiivisin pläjäys (ei varis kuitenkaan)

Eli yritysnumeroihin soittaminen halpenee. Kyllä täytyy sanoa, että oli jo aikakin. Mutta parempi myöhään tai sitten vielä myöhempään..

NNN eli näivettävän negatiivinen nurina

Uudet verokortit astuvat voimaan ja samalla käteenjäävä rahamäärä, kaikesta hallituksen suorittamista toimista tai ehkä juuri siitä syystä,

tuntuu kuihtuvan kuin pyykkimuijan peukalo pyykin jälkeen, puhumattakaan siitä toisesta nahanpalasta...

 

Jo joutui armas aika ja täytyy yrittää tehdä jotain yleishyödyllistä... No sitä pohtiessa, sun moro, sano tamperelainen

 

Tammikuu 2008

25.01.2008

Elämä on pelkkää kuolemaa

Olen tässä viime aikoina väkisinkin tullut havainneeksi, että kuolemasta puhuminen on nyt in.

On tulossa ohjelmia kuolemasta ja onhan niitä jo ollutkin paljon. Ja nyt sitten aiheesta on noussut valtava kohu!!!

Kuolema on tosi vanha keksintö, ei se mikään uusi juttu ole.

Joka päivä voimme nähdä tuutin täydeltä erilaisia karmaisevia kuvia eri puolilta maailmaa, joko luonnonkatastrofin muodossa tai sodan tms.

Italiassa asuessani ja vielä nykyisinkin Rai 1 aktiivisena seuraajana, en ole voinut olla huomaamatta, kuinka kaikki yksittäiset väkivallanteot saavat minuuttikaupalla ohjelma-aikaa itselleen.

Carabinieret virka-asuissaan selittävät selittämästä päästyäänkin murhien yms. yksityiskohtia juurta jaksaen ja katsojilla on hauskaa.

Turhaa ei rikosaikalle jäänyttä veritahraa kuvata eri kulmista ja ihmetellä sitä monenkin silminnäkijän voimin...

Itse tein tuossa jokin vuosi sitten jo vankan päätöksen, että jos mahdollista, minun tuhkani siirrettäisiin lasiesineisiin, koristamaan ikuisesti mennyttä läsnäoloani lasin parissa..

Niille ihmisille tiedoksi, jotka edellisestä lauseesta eivät saaneet mitään irti, kerron että, lasinvalmistuksessa hienojen kuplakerrosten aikaansaannissa on kautta aikain käytetty tuhkaa(koivutuhkaa yleensä), joka sitten lasikerrosten väliin joutuessaan puhaltelee kivoja kuplia.

Ja kun sitä itsekin on vuosien myötä tullut kuplivaa juotua, lopputulos ei voi olla muuta kuin kupliva!! Hä-hää!

Kerroin aiheesta eräässä radiohaastattelussa, en tiedä minkälaisen vastaanoton se sai..

Hautajaisjärjestelykin on sen verran suunniteltu, että kunnon rytmimusiikkia pitää silloin soivan ja yleisön pitää juhlia ankarasti. Ei siis mitään suruttelua.

Täytynee pitää huoli, että suremiseen ei olisi mitään aihetta, jos kuka tietää, se on jo tapahtunutkin...

Eikös ne tuolla kehitysmaissakin juhli vainajia, jotka ovat päässeet maanpäällisestä kurjuudesta paratiisiin..

 

No eikähän kuitenkin siirrytä elävien kirjoihin takaisin.

Ei tuolla kuopassa niin hauskaa vielä ollutkaan.

 

Keskiolutdieetti keski-ikäiselle miehelle

Olen aiemmin maininnut väsymyksestä tässä alkuvuoden aikana. Saattaa johtua osin siitä, että olen yrittänyt tässä pikkuisen karistaa Joulun tuomia kiloja. Ja työnteko ja dieetti ei oikein aina toimi yhdessä. Työtä tehdäksesi tarvitset energiaa ja toisaalta laihduttaaksesi taas sinun pitäisi mahdollisimman pienellä energialla tulla toimeen.

Tämä ymmärrettävä paradoksi ei ole ihan helpoimmin

toteutettavissa.

Olen vuosien saatossa kehittänyt suomalaiselle miehelle ainoan oikean dieettimuodon, keski-ikäisen miehen keskiolutdieetin. Olen aivan varma, että se on helpoin dieetti, mitä mies voi noudattaa.

Eli käytännössä on kohtuullisen helppo jättää ruokavaliosta pois niitä rakkaimpiakin popsittavia, jos kuitenkin oluen juominen olisi dieetin aikana sallittua.

En halua vielä vetää tarkkaa rajaa sille, että mikä olisi oikea päivä- tai viikkoannos oluelle, mutta kokemuksien karttuessa, tulen ohjearvot julkaisemaan.

Lähdetään nyt kuitenkin siitä, että sixpäkki päivässä olisi yläraja.

 

Miksikö kerron aiheesta?? No tuossa muutama vuosi sitten, kun tätä aihetta kehittelin, saavutin erityisen positiivisia tuloksia. 14 kg läks muutaman kuukauden kuurilla, eikä tehnyt edes tiukkaa.

Nyt sitten yritän kartoittaa aihetta paremmin ja ehkä saada sen julkaistuakin jossain vaiheessa. Taattu Best Seller.

Epäilemättä tämä sopii myös naisille..

Dopingia, Komisario Palmu, dopingia!

Täytyy tässä vielä ottaa kantaa tuohon tuoreimpaan uutiseen erään suomalaisen naisampumahiihtäjän kärystä. Voi meitä poloisia, kun aina me suomalaiset jäädään kiinni näistä aineista. Nyt täytyy heti alkuun todeta, että en millään muotoa hyväksy minkäänlaista dopingia, paitsi tietysti pieni näkäräinen silloin tällöin.

Mutta kun olen melko saletti, että niin ruotsalaiset kuin norjalaisetkin kuin muutkin käyttänevät surutta kaikki mömmöt, millä peliväline liikkuu rivakammin, mutta eivät jää kiinni. Ja sitten suurin otsikoin ja suin murskaavat suomalaisen huippu-urheilun mätäpaiseeksi koko urheilumaailmassa.

Ne ovat vaan sen verran taitavampia. Ei se Gundekaan silloin vuosia sitten pelkällä kaurapuurolla hiihtänyt ja tämä norjalainen hurja(en saa nimeä päähäni), joka ei suostunut millään häviämään, tuskin ihan puhtaasti tallasivat.

Lopettivat aika yllättäen huipulla, kuka selkävaivoihin kuka mihinkä...

Ja voi niitä astmapoikia, kun maaliin tulivat 30 cm räkäpuikko leuassaan jäätyneenä....

Niin, suomalaiset hiihtäjät esimerkiksi, uskon vakaasti, että Lahden jälkeen ollaan oikealla puhtaalla tiellä oltu, lukuunottamatta tätä kraakkujaa...

Jopa niin oikealla tiellä, että menestyminenkin vaatii jo enenmmän rääkkiä kuin mitä ihmisen kroppa kestää.

Kunnioitan suuresti niitä, jotka tavallaan tällä puhtaudellaan antavat niin paljon tasoitusta kilpakumppaneilleen..

 

Ehdotankin sellaista karua vaihtoehtoa tuonne ampumahiihdon puolelle, että kärynnyt urheilija joutuisi käryn jälkeen hiihtämään henkensä edestä, puhtaiden urheilijoiden tavoitellessa osumia häneen, silloin voisi jo hyvällä omallatunnolla sanoa olevansa ajojahdin kohde! Hä-hää!!!

No pahaa jälkeähän siitä tulisi ja taidan vetää sanani pois, jotteivat saa minua kiinni yllytyksestä.

No melkein kuoppaan tässä lopuksi palattiin, joten ei auta kuin kuopasta ylös ponnistaa ja jatkaa lasinpuhalluksen merkeissä.

Tänään aioin puhaltaa filigranimaljakoita ja kun nyt kävi silleen hassusti, että yksi kurssiryhmä joutui perumaan tulonsa lauantaille, niin taidanpa vetää henkeä viikonlopun ja keskittyä dieetin saloihin...

 

 

 

18.01.2008

Päivät kuin unta vaan, lauloi Arto Sotavalta muistaakseni aikoinaan. Joo, unelta ne ovat tässä alkuvuodesta vaikuttaneet. Tai ainakin uneliailta...

Jotenkin tuntuu, että viime vuoden hurja rehkiminen tuntuu vieläkin luissa ja ytimissä.

Vai oliko se joulukinkku poikkeuksellisen huonosti sulavaa lajia....

No, ei ole saparo kasvanut ja vaikka kuinka sikamainen olo on ollut, niin ei kai se sitä kuitenkaan voi olla, röh!!!

Tämän päivän ihmiset toimivat toisin kuin ennenvanhaan. Aikoinaan Joulun sanomaan kuului oleenaisena osana pitkän kaavan mukainen ruokailu, joka jatkui ja jatkui läpi Jouluyön. Ei silloin hirveästi funtsattu, että se vatsalle tai pakaraan ilmestynyt rasvamakkara olisi ollut jotenkin maailmanlopun merkki. Toki silloin tällöin jonkun isäntämiehen rinnasta repäisi ja pahimmillaan kutsu kävi kirkkomaan puolelle, mutta ei sellaista vouhotusta ollut kuin tänä päivänä.

Nythän jo aattoiltana, ennen kuin ruokapöytään on ehtinyt, pitäisi saunoa painijoiden tapaan kumipuvut päällä, jotta saataisiin kalorit kadotettua ja itse ruokailutapahtumakin on mennyt pisteidenlaskuksi.

Voi meitä poloisia!!!

Sitten kun hädin tuskin olet Joulupäivän aamuun herännyt, pitäisi lähteä tiukasti lenkille ja aloittaa karmistuttava dieetti, jotta koko vuoden jatkunut pisteiden keruu ei ajautuisi karille.

Ja tämä kaikki koskien yhä enenemässä määrin myös miehiä...

On aikoihin eletty..

Onneksi Joulu on vain kerran vuodessa!

No nyt sitten ollaan vuodessa 2008.

Hämmästyttävää on se, että kuinka nuo kaikki hyvät ystäväni tuntuvat juuri tänä vuonna poikeuksellisen vanhoilta, eikä oma ikäkään suinkaan ole kääntymässä laskuun, päinvastoin.

Nelikymppiset odottavat niin Mikaa, Maria kuin Timoakin ja perhana itsellekin läjähtää jo 45 mittariin.

Ja onko se ikä sitten tuonut viisautta ja voidaanko puhua kokemuksen tuoneen olemukseen arvokkuutta ja sitä että pystyy asioita käsittelemään rauhallisesti ilman hätiköintiä??

Kaikkea vielä, tuntuu että viimeisetkin järjenrippeet ovat karkaamassa pääkopasta ja ainainen raihnaus on astunut kotiimme jokapäiväiseksi vieraaksi.

Ja mitä harkitsevaisuuteen tulee, niin taitaa olla parempi etten siihen edes yritä löytää mitään positiivista sanottavaa.

No on se tietty lapsenomaisuus säilynyt ja se on hyvä asia se....

 

Lasinpuhalluskurssit ovat menneet mukavasti. Tulen jatkossa tekemään oman osion sivuille pidetyistä kursseista ja valokuvin ja sanakääntein kertoilen ainakin joistakin kursseista, jotta ihmiset näkevät kuinka hauskaa lasinpuhaltaminen voi olla.

Nytkin on ollut kaksi mielettömän mukavaa ryhmää.

Jos ensimmäisen kurssin jälkeen vielä kirkkomaa kutsui, niin toinen kurssi oli jo helpompi ( tällä viitataan yllämainitsemiini väsymysoireisiin alkuvuodesta).

Viime lauantaina kurssin jälkeen oli olo hieman virkeämpi, johtuiko se siitä, että oli yksi kurssilainen vähemmän. Olen tiivistänyt 3 vuoden lasikoulutuksen yhteen päivään ja voin vakuuttaa, että ei varmaan kukaan uskoisi miten hienoja juttuja olemme saaneet aikaiseksi...Lupaan laittaa kuvia töistä myöhemmin.

 

Sitten on aivan pakko lopuksi kertoa tutkimuksistani!

Olen tässä muutaman vuoden aikana pannut merkille, että koska lasikursseillani käyneet ovat olleet niin mielettömän hienoja persoonia ja miten mukavaa heidän kanssaan on ollut kursseja läpiviedä, sen TÄYTYY JOHTUA SIITÄ, ETTÄ LASIKURSSEILLE TULEVAT IHMISET OVAT HARVINAINEN JOUKKO

POIKKEUKSELLISEN MUKAVIA IHMISIÄ.

Kaikissa heissä täytyy asua pieni lasinpuhaltaja(kun ovat niin taitavia), kaikilla heillä on hyvä sydän ja kaikki omaavat hulppean huumorintajun.

Joten ei se kurssin vetäminen ihan hirveän vaiketa ole, kertoo nimim. Kokemusta on.

 

09.01.2008

Hyvää Uutta Vuotta 2008. Se on lasimestarinkin arki jo taas niin kiireistä, ettei ehdi edes kirjoittelemaan. Tietysi voi olla myös, että pää on niin tyhjä, jotta jutunjuurta saisi aikaiseksi...

Kevään ensimmäinen kurssi on sitten pidetty!! Jipii!!!

Oikein mukavat 6 kpl kurssilaisia teki jälleen sen eli muuttivat viinin vedeksi eiku sulan lasimassan huippuhienoiksi teoksiksi. Ja voitte vain kuvitella, että he eivät ole vielä nähneet töitänsä valmiina.

Tuotteiden kun pitää jäähtyä yön yli ja sitten on vielä jälkikäsittelyjen aika. Mahtavat olla, kuin pikkulapset Joulun alla, yhtä malttamattomina odottelemassa tuotteitaan...

Voisin kyllä tietysti myydä ne... hä-hää!

No en tietysti voi, älkää minusta sellaista uskoko!!!

Vuodenvaihteessa tuli sen varran uurastettua, että myyntihyllyjen väri vaihtui sinisistä harmaiksi ja tuli muutenkin vähän muutettua järjestystä.

Tuotannolliset toimenpiteet aloitettiin vasta viime viikon lopulla eli "lomat" on pidetty!

Nyt on aika rientää työmaalle, sillä kylmä kangistaa nopeasti.

 

 

Aukioloajat:

Avoinna:
ma-la klo 10-17 ,su klo 11-16 Perjantait jouluun asti klo 18 saakka.
Olemme toki paikalla useasti myös muulloinkin. Parhaiten asia selviää kun soitat ja varmistat tilanteen! Bianco blu info 045 139 0020
Lasinpuhallusta jokaisena aukiolopäivänä 😄

Osta joululahjaksi lahjakortti lasinpuhallukseen!


Osta lahjakortti jouluksi ja yllätä ystäväsi , rakkaimpasi tai läheisesi upealla tavalla. Kortteja on joka lähtöön aina yhden esineen teosta, kokopäiväkurssiin ja myös ryhmille omansa. Lahjakortit voimassa vuoden. Lasinpuhalluskurssimme ovat saavuttaneet valtavan suosion ja eikä syyttä yli 4000 kurssilaista ole käynyt kursseillamme.
Lasinpuhalluslahjakortti on elämyksellinen lahja, joka saajansa mielessä säilyy yhtenä rikkaana muistona
Kortteja voit ostaa Jouluksi vielä 24.12 klo 15 asti, jolloin laitamme kortin sinulle sähköpostin välityksellä tai toki voit käydä myymälöistämme sen hankkimassa myös. Hyvää Joulunodotusta!

 
 
Checkout