lasinpuhallus
 
'.

2011

 

Joulukuu 2011

 

23.12.2011 Hyvää Joulua!!!!

Nyt on aika, Joulun aika!!!!

Tätähän sitä on odotettu, on kinkut sulatettu tai jo paistettu. On Jouluruokaa kahmalokaupalla haettu lähimarketista, otsa hiessä, ranteet turtana ja vitutus huipussaan.

Itse en ole ehtinyt miettiä koko Joulua, paitsi nyt, kun viimeistkin työaskareet ovat valmistuneet ja työmaan ovi kohta kolahtaa kiinni. Siis ei muuta kuin kuusen hakuun!

Joulukuusien hinta on nousuut sellaisella vauhdilla, että kun eilen sattumalta kysäisin kuusikauppiaalta sellaisen karahkan näköisen kuusen hintaa, olin lentää perseelleni, kun sen hinnaksi osoittautui 145 euroa!! 145 euroa kuusesta!!!??? Kuka helvetissä maksaa kuusesta tuollaisen summan. Eikä myyjän ilme edes värähtänyt. Toivotin mielessäni hänen työntävän kuusensa vaikka aunukseensa, mutta minä en ollut se pelle, joka moisen sijoituksen kuihtuvasta puunpätkästä maksaa...

Kinkkua ,Lihamestari , kinkkua!!!

Kinkkua pitää saada, jotta onnistuneen karppauksen jatko olisi selvä. Onnistunut karppaus ei valitettavasti sisällä kaikkia niitä muita Joulunherkkuja, joita aion mättää naamaani, miettimättä mitenkään keskivartalolihavuutta tai muita sairausriskejä, joita tälläiseen ylensyöntiin liitetään.

No, jouluhan on kerran vuodessa ja kai minulla on oikeus tehdä itsestäni pulskempi, ilman omantunnon tuskia.

Enhän kuitenkaan ole menossa tammikuun alussa Mister Finland kisoihin, jos kyllä kai myöhemminkään, jollei sinne sitten lisätä yli-ikämiesten omaa raato-sarjaa!

 

Marraskuu 2011

 

12.11.2011 Kaljakori kilisee..

Marraskuita, ynnä muita..

Niin on Joulu taas lähellä, että oikein hirvittää. Joulu tuntuu vuosi vuodelta tulevan entistä nopeammin. Tämä Joulu tulee sitten aivan sprinttinä suoraan maaliviivalle, ilman, että vastaanottaja olisi ehtinyt omia lähtötelineitään vielä edes paikalle asentaa.

Joulutilauksien massiivisuus yllätti tänä vuonna, niitä kun emme juuri ole vuosien saatossa tehneet.

No, tuleehan nuo vuosipäivätkin kahta kauheammalla vauhdilla, että kohta sitä saa ruveta suunnittelemaan satavuotis- juhlia, viiskymppisten sijaan...

No Joulu kuitenkin on minulle rauhan juhla, joten vaikka tänä vuonna se sijaitseekin hankalasti juuri viikonlopun päällä, sitä kannattaa silti odottaa...

 

Lokakuu 2011

 

10.10.2011 Vuodet ne käy yhä vaikeammiks...

Lännen lokarikuu ja muita vuodenajan ihmeitä..

Elämä on pitkä viiva, jotka mutkittelun kautta päätyy täysin suoraksi katkeamattomaksi janaksi. Näinkin asiaa voisi luonnehtia. Luonnollisesti katkeamaton janakin loppuu joskus, ainakin silloin kun sydänfilmi pysäytetään. Toki tuo suora osuus on jo vähän niinkuin elämän jälkeistä aikaa, kun vielä elämästä muistuttaa hiljalleen kylmenevä kalmo...

Mutta elämästä tässä piti puhua, eikä kuolemasta, koska se ainakin vielä tällä hetkellä tuntuu kaukaiselta ajatukselta. Toisaalta, voivathan ne nämäkin sanat jäädä viimeisiksi, joten pitäisi niihin jotain kuolematonta saada.

Jokaisellehan on tilattu matkalippu etukäteen ja toisin kuin lomamatkoilla peruutusoikeutta ei ole, eikä tule...

Korkojen Kera taikka ilman..

Olen siinä suhteessa onnellisessa asemassa, että lasinpuhalluksen ansiosta olen tavannut paljon mukavia ja mielenkiintoisia ihmisiä. Kursseilla käy ihmisiä, joidenka kanssa jutellaan mukavia ja välillä nauretaan vedet silmissä ja siinä ohessa tehdään hienoja esineitä

Joskus silloin tällöin olen päässyt vähän isommillekin areenoille tätä jaloa lasinpuhallustaitoa viemään eteenpäin.

Sain oivan työtilaisuuden toimia "Korkojen Kera " tähtityttöjen ja heidän vieraidensa haastekilpailun järjestäjänä. Kun hieno ladyt jarkko ja Osku porhalsivat paikalle, totesin, että kun ammattilaisten kanssa työskentelee, kaikki on myös paljon helpompaa amatöörille.

Kun vielä Vappu ja Jenni tulivat paikalle olo olikin sitten jo täyttä hunajaa..

Mikä noissa ammatti-ihmisissä on hienointa on se, että tuntuvat olevan kameran molemmilla puolilla sama oma itsensä. Ehkä tämäonkin juuri heidän suosionsa salaisuus.

Enkä nyt tarkoita tätä sillä, että nämä veijaripojat olisivat samoissa vermeissä myös vapaa-ajalla. Mutta olihan hienoa päästä taas seuraamaan, kuinka ohjelma syntyy ja kuinka improvisoiden taiteilijat työnsä tekevät..

Olen otettu ja kiitollinen, että tämäkin on nyt koettu.

Syksyn tullen kerätään saieniä ja otetaan pieniä..

Almanakka on erehtymätön.

Niin se vain syksy on tullut jokapäiväiseen elämäämme olemaan ja mikä siitä on nauttiessa 4 seinän sisällä. Toisaalta, en tiedä paljoa mukavampaa säätä lähteä lenkille, kuin syysmyrsky. Siinä luontoa vastaan taistellessa, tulee antaneeksi kaikkensa ja ei voi kuin ihailla sitä voimaa, millä luonto halutessaan jyllää.

Jouluun on tovi aikaa ja pitäisi varmaan tänä vuonna kehitellä joitain uusia joulutuotteitakin. Siispä laitan tonttumysyyn päähän ja aloitan ideoiden kypsyttelyn...

 

Syyskuu 2011

 

4.9.2011 Ruskan merkkejä, tuskankin...

Suomalainen, ruotsalainen ja norjalinen vitsi...

Olipa kerran suomalainen ja ruotsalainen ja norjalainen urheiluliitto, jotka päättivät panostaa seuraaviin maailmanmestaruuskisoihin. Niin suomalainen, kuin ruotsalainen kuin norjalainenkin liitto tiesi, että saavuttaakseen hyviä tuloksia, olisi juniorovalmennukseen satsattava varoja ja panostaa hyviin juniorivalmentajiin. Mutta kun liitojen talous on kuralla ja jotta urheilua yleensä voidaan jotenkin viedä eteenpäin, on sen johtajisto oltava pätevää ja heidän on saatava työstään kunnon korvaus, jotta se ei jäisi siittä kiinni.

No jokaisella maalla on ollut vaikeuksia palkata huippuosaajia ja huonompienkin osaajien palkkoihin on mennyt niin paljon rahaa, että on ollut pakko ottaa sitä jostain pois. Niinpä on sitten tässä vaiheessa ollut pakko ottaa se juniorityöstä. Sen hedelmäthän eivät ole tätä päivää ja sitten kun ne alkavat näkyä, ovat nykyiset johtajat jo vanhuudenhöperöitä tai kuolleita, vaikka sitähän ne ovat jo nyt.

No onhan kaikille mailla kuitenkin se terävin syömähammas olemassa, jollei ole sattunut sitten loukkaantumisia, joko henkisiä tai fyysisiä. Mutta kun ne tulosrajat!!! Perkeleestäkö ne sellaisia tulosrajoja keksivät, etteivät pohjoismaalaiset niihin kykene. Ainoa hyvä asia tässä tietysti on se, että pienen joukkueen lähettäminen on halvenpaa ja saahan sinne mjuutaman pätevän johtajan bonusmatkalle mukaan, sillä vaikka tulokset eivät vielä näy, kaikkihan tietävät kuinka pitkä matka on huipulle..

Niinpä tässä vitsissä ei ole mitään hauskaa, vaan niin suomalainen, ruotsalainen kuin norjalainenkin liitto menivät lopuksi haisunäädän luolaan ja viettivät siellä elämänsä loppuun onnellisina.....

Ennen vanhaan kuin ei ollut rahaa tuhlattavaksi tai sitä ei oikein ollut ollenkaan, urheilijat urheilivat urheilun vuoksi, rääkkäsivät itseään siten, että varmasti kulki, kun oli tosi paikka. Ei ollut sponsorin merkkejä lipat, rinnat perseet ja kaikki pmuutkin paikat täynnänsä, vaan urheilijat tekivät lajiaan itselleen ja suomen kansalle. Omnhan se kiva, että tulokset olivat useimmissa lajeissa paljon parempin kuin nyt, vaikka olosuhteet olivat karuja, kukaan ei tukenut, välineet olivat aivan erilaisia kuin nykyjään. Eilähdetty etelän leirille ottamaan aurinkoa vaan pakkasessa ja sohjossa vedettiin lennkejä ja harjoituksia naama itvessä ja parta huurteessa.

Ehkäpä juuri siksi suomalaiset urheilijat toivat niin monia ilonhetkiä meille. No tulevaisuus näyttää nyt yhtä hyvältä. Kun jjuniorovalmennukseen ei ole varoja , joutuvat tulevat Miedot, Kinnuset ja Virenit harjoittelemaan huonoissa olosuhteissa ja sitten keräämään sitä kuuluisaa suomalaista sisua, jonka läsnäoloa ei tänä päivänä juurikaan havaitse, eikä ihme, että sen kääntäminen muille kielille on vaikeaa.

Eihän olematonta voi kääntää....

Lopuksi haluan sanoa, että nyt sitten vain päitä vadille!!!

Huonoin menestys kisoissa Koreassa tarkoittaa sitä, että urheiolijat pitää vaihtaa kaikki uusiin, Näin saadaan mainetta ja kunniaa ja se tuo mukanaan sponsoreita ja rahaa, jotta urheilun johtoon pystytään palkaamaan todellisia osaajia!!!

 

Elokuu 2011

 

18.08.2011 Hyvä päivä tehdä töitä, parempi laiskotella...

Voi kun mulle riittäis pieni taivas...

Niin se vain on , että mitä enemmän ihmiselle annetaan, sen enemmän hän haluaa..

Nyt kuitenkin on kysymys töistä ja niitä on riittänyt pitkin kesää.

Jopa ihan liiaksi asti ja aina kun on ollut mahdollisuus, olemn auvoisesti luvannut ottaa bvastaan lisää tilauksia, jotta mielenrauhani niitä kohtaan pysyisi yhtä sekasortoisessa tilassa. Töitä, töitä ja vielä enemmän töitä , niinhän sitä sanoi aikoinaan Fakiiri "mikäsenytoli", vaikka puihuiko hän suolasta???

No työhän on elämän suolaa, joten sama asia!

Herran jestas, tuliko nuo sanat aivoistani tuosta vain, ilman minkäänlaista epäilystä siitä, että se saattaisi olla loppuun poltetun, pystyyn käristetyn tai ainakin hienosti hiillostetun miehen puhetta???? No näillähän on mentävä ja lujaa mennäänkin....

 

Heinäkuu 2011

 

28.07.2011 Lomakuukausi menossa, itse työssä selkä kenossa..

Tuhansien murteellisten laulujen maa...

Niin se on, murteita maassamme riittää aina lauluiksi asti.

Olenpa huomannut itsellänikin sen kummallisen ominaispiirteen, että jostain syystä omassakin puheenparressa on alkanut esiintyä sukurasitteita isän puolelta, joka Karjalassa rajan takana syntyi.

Ei mitää isoja muutoksia, mutta kuitenkin huomaa aina silloin tällöin, että murteelliset ilmaukset, joita ennen en ole käyttänyt, pulpahtelevat esiin mitä oudoimmissa paikoissa ja ympäristöissä.

Murteet ovat kansallinen rikkaus ja työni ansiosta pääsen kuuntelemaan koko kirjoa liki päivittäin....

 

Kesäkuu 2011

 

27.06.2011 Juhannus oli, on ja tulee olemaan...

Juhannus eilen, tänään ja toissapäivänä...

Mikä onkaan mukavampaa kuin nauttia ja muistella juhannusta jo taaksejääneenä tapahtumana??

Juhannus oli, tuli ja meni ja kaikki hyvin tähän asti.

Juhannusta edeltävä rumba (enkä nyt suinkaan tarkoita kyseistä tanssimuotoa) oli karuudessaan karuhko...

Kiiretää piti ja unet jäivät vähiin, niinpä olikin yllättävää, että juhannusaaton juhlinta venähti aamutunneille asti. Klo 3,30 oli aika siirtyä pahnoille tutustumaan nukkumatin tarjontaan, joka olikin yllättävän monipuolinen , johtuen ilmeisesti hyvin raskaasta syomisestä ja reilusta juomanlaskusta...

 

Toukokuu 2011

 

30.05.2011 Kesän kynnyksellä

Toukohousut toukotöissä ja muita elämänsattumuksia..

Toukokuu on ihan äkkiarvaamatta livahtamassa kohti kesäkuuta ja vauhti on niin kova, että jokavuotinen lupaukseni tarkkailla luonnon kehitystä on pahasti retuperällä..

Niin, kyllä sitä havaitsin koivuissa hiirenkorvat jonakin kiireisenä aamuna, kun piti töihin kaasutella tuhatta ja sataa.

No, tuleehan näitä keväitä vielä??

Jospa sitä siten jo ensi keväänä voisi toimia tarkkailijana ja todeta kevään kestävä kehitys..

Mutta nyt on juhlan hetki lähellä Tyttären eka lukiovuosi takana ja poika siirtymässä lukioon. Ysiluokka takana, josta muistan oikein hyvin oman ysiluokkani lopetuksen. Kiire oli mennä lasioppiin heti pienen kesäloman jälkeen ja niin siinä sitten on käynyt, että oppi on kantanut näihin päiviin asti..

 

Huhtikuu 2011

 

20.04.2011 Munat maalaukseen ja muita poliittisia arvioita...

Vaaleista ei voi valittaa, ei edes tummat...

Nyt on saatu Suomeen uusi miehistö hoitamaan myös vähempiosaisten asiaa. Persujen vaalivoitto on järkytys monelle, ei vähiten kolmelle isolle puolueelle, joidenka nyt pitää jakaa kakkua vähän useammalle.

Persujen voitto oli hyvä piristysruiske kovin maneeriseksi mennnelle Suomipolitiikalle. Piristysruiske se on myös siksi, että vielä normaalien pöllöpäiden lisäksi siellä aikamoinen nivaska uusia.

En äänestänyt persuja, vaikka siihen olisi voinut olla syytäkin. Pidän kylä Timo Soinin kansanomaisuudesta ja siitä, että kun hän kansan parissa liikkuu, ei voi nopeasti tietää, että kuka on herra ja kuka ei..

Kiva myös kuunnella sellaista kansankieltä, jota tavallinen rahvas ymmärtää. Tämä lienee yksi suurimmista syistä vaalivoittoon. En toki löydä puolueesta juurikaan muita, joille voisin valtakirjan antaa....

Mutta Timo Suuri on puhunut ja katsotaan paljonko tilipäivästä jää käteen seuraaville kuukausille..

Paavo perkele putosi...

Keskusta alamäki ei ole mielestäni jyrkkä. Se on nimittäin äkkijyrkkä. Mikään tässä maassa ei ole pyhää, kun itse Paavokin putosi kelkasta. Paavo on viisas poliitikko, mutta ei niin viisas, että olisi jättäytynyt suosiolla sivuun.

Toivon hartaasti, ettei hän enää elättele toiveista nousta Keskustan presidenttiehdokkaaksi....

Keskustan muillekin muinaisjäänteille äänisaalis oli huono, mutta he vielä pelastivat paikkansa (melkein kaikki)

Kiviniemeä katselin ihan mielelläni, mutta hän oli valinnut juuri sen tyylin, joka olisi vielä aikaa Eps(lue ennen perussuomalaisia) olisi voinut toimia. Nyt kun hän ei mihinkään kysymykseen antanut yhtään suoraa vastausta , koitui minusta turmioksi. Ennen ei kukaan muukaan antanut noista kolmesta suuresta. Nyt Kokoomus otti riskin ja kertoi myös asian kääntöpuolen ja se kannatti. Demarit taas ratsastivat persujen ideoilla, jopa niin hyvin, että toinen sija irtosi. No, erottuihan puolue nyt selvästi halituspuolueista.

Ja kyllä siinä Jutassakin silmä lepää...

Mielenkiinnolla odotan, onko mitään mielenkiintoista odotettavaa...

Niinpä nyt voidaan sitten seurata tulevia hallitusneuvotteluja ja katsoa mihin niiden kanssa mennään. Ei varmaan kuuhun asti, vaikka voisi sekin olla poikaa..

Munan maalaus ja muita yllätysmomentteja..

Nyt kun pääsiäinen on näin lähellä, sopisi jokaisen munankantajan maalata munansa. tehdä sellainen kinder yllätysmuna, että varmasti makuuhuoneessakin saisi hämähäkinseitit kyytiä..

Pääsiäinen on tunnetusti sellainen mukava pieni pysäkki, juuri ennen kesän alkua. Voi hetkeksi pysähtyä pitemmän viikonlopun kohdalla miettimään maailmanmenoa ja yrittää ottaa siitä junankahvasta kiinni, joka lähti asemalta jo aikoja sitten. Nyt 48-vuotiaana tunnen menettäneeni viimeisenkin järjenhäivän, jolla elämää voisi kunnialla kuljettaa eteenpäin.

Olen vuosien saatossa tehnyt asioita, joista olen voinuy olla ylpeä ja toisaalta myös asioita, jotka hävettävät. Onneksi niille hävettäville voi jo melko vapautuneesti nauraa..

Nyt olen ottamassa tai jo osottain ottanutkin itseäni niskasta kiinni ja yritän saada kropan vihdoin viimein sille tasolle, jossa se joskus nuoruusvuosina oli. Missione imposibile voisi italiano tuossa kohtaa virkata, mutta mitäs me italiaanoista. Niinpä elämänarvoja pitäisi panna järjestykseen useammin, kuin niin, että ne rupeavat vaivaamaan. Muutoksien teko on vaivattoman helppoa, vaikeata on ainoastaan niiden pitäminen.

Olen kuitenkin järjenhäviämisestä huolimatta aikamoisen onnellinen mies. Tuttuni Pirkko, joka kypärä päässä tuli kaupasta, vastasi kysymykseeni kypärän kiristämisestä, että kohta hän pitää sitä päässään kävellessäänkin. Siihen oli pakko todeta, että erittäin hyvä asia. Jospa hän tietäisi, kuinka monta kertaa olen pääni kajauttanut kaikkiin mahdollisiin ja mahdottomiin paikkoihin ja totesin, että siksi järkikulta on tällä tasolla. Hän lohdutti, että siitä saattaa johtua hyvä huumorintajuani. Tähän oli pakko todeta loppukaneetiksi, että silloin vastapuolen huumorintajuun täytyy suhtautua suurella varauksella....

 

Maaliskuu 2011

 

17.03.2011 Vuosirenkaiden vaihtoaika!

Ikävää, että ikä tää, alkaa olla ikävää...
Jotta ymmärtäisimme ylläolevan otsikon, se vaatinee pitkää ikää ja dementoituneen maailmankatsomuksen.
Ei siksi, että iässäni mitään vikaa olisi. Olenhan aina runsautta janonnut. Toki en tuolloin ole ajatellut sen nimenomaisesta ikään kohdistuvan. Vuosirenkaita on kerääntynyt kiitettävä määrä ja kiitos hiilaridieetin, olen aikaslailla huippukunnossa vertaillen toki vain omaan normaalitilanteeseeni nähden.
48 vuotta olen jo tarponut niin tuulessa ja tuiskussa, kuin tyynessä ja auringonpaahteessa. Olen valitettavan monen ystäväni saattanut kirkkomaalle, olivat he sitten nuorempia tai (onneksi) vanhempia yleensä. Maailma on kova paikka ja se vaatii kovat panokset. Olisi ihan pakko käyttää tässä urheilijoiden perussynniksi kulunutta sanontaa: "Laitetaan kaikki peliin ja katsotaan mihin se riittää." Koska kuitenkaan en lue, enkä kirjoita, itseäni urheilijaksi, jätän moisen mainitsematta. Siitä huolimatta kaikki on laitettu peliin ja tänne asti se on riittänyt , ainakin kohtuullisesti.
No eihän tänä päivän viiskymppiä ole ikä eikä mitään. Jos pikkupoikana pidinkin heitä ikäloppuina vanhuksina, nyt katson sporttisia viiskymppisiä hyvillä mielin, toivoen peilikuvani muutaman vuoden päästä todistavan näkemykseni oikeaksi. Jotta edes jonkin verran saisi negatiivistä aikaiseksi, jätän tämän homman kehittelyn tähän, mustanpuhuvana negatiivinä jatkamaan elämän kiertokulkua...

D-vitamiiniä ja kalkkilaivan kapteenikin ruskistuu kuin paisti pannulla...
Uusien suositusten mukaan, olemme etenkin talviaikana saaneet liian vähän D-vitamiiniä. Jonka johdosta olen sitä sitten itsekin alkanut ottaa reilumpia annoksia. Ja katso, ihme tapahtui, ennen niin valkea hipiäni on saanut väriä pelkästä uskosta vitamiinin voimaan. Eikä kyse ole siitä, että kasvojenpesu olisi unohtunut. Auringonkesto on parantunut ja siitä varmasti parhaana esimerkkinä Kanarian auringon , ah niin ihanasti hipiää hyväilevän vaikutuksen toteaminen...
 

Helmikuu 2011

 

11.02.2011 On lunta tulvillaan..

Talven selkä taittuu, meikäläisen ei...

Niin vain ollaan menossa kohti kesää, vaikka ei noista kaikista lumikinoksista voisi sitä päätelläkään. Olipahan vaan niin kaunis ilma aamusella, kun aurinko paistoi ja pakkanen oli kuin juuri tehty aamun hiihtolenkkiä varten. No mikäs sitten mätti??

No, en lähtenyt hiihtolenkille, olen nimittäin kovasti urheiltuani, havainnut tulleeni ylikuntoon. Ja tämä ylikunto oli ensimmäinen, jonka olen tänä vuonna saanut ja ilmeisesti niitä on vuosien mittaan sattunut useita, koska oireet ovat olleet hyvin samankaltaisia vuodesta toiseen...

Ja minä kun aina aikaisemmin luulin tämän johtuvan vain laiskuudesta tai mukavuudenhalusta, kun sohva iltaisin on vetänyt puoleensa kuin vahvin magneetti.

Hienoa, että on keksitty termi ylikunto. Kyllä se kuullostaa paljon paremmalta kuin lorvikatarri.....

 

Tammikuu 2011

 

9.1.2011 Tammikuuta, mitäs muuta???

Tammikuun taikaa...

On taas se aika vuodesta, jolloin kaikki tai monet yrittävät hampaat irvessä pitää hätäpäissään tai päissään tekemiään uudenvuoden lupauksia. Moni aloittaa vuoden tipattomalla tammikuulla, joka on nerokkuudessan suoraan sanoen kammottava kesintö. Jos sitä jollain keinolla onnistuu olemaan kuukauden ottamatta, se ilmeisesti antaa sitten luvan ottaa kaksin käsin seuraavat 11 kk. Ja on niin helppo vedota siihen, että kun kuukauden klaarasin, niin se on vain merkki siitä, että pystyn hallitsemaan omaa alkoholinkäyttöä. Toki on niin, että ei siihen kaikki paatuneimmat kykene, mutta eivät nämä kuukauden jaksajatkaan puheistaan huolimatta, onnistu kuivaa putkea venyttämään. On täysin itsensä pettämistä koko touhu, mutta parempi kuukausi selvänä kuin 12 kk kännissä...

 

Tammikuun taikaa 2...

On taas se aika vuodesta, jolloin ihmisrukat herävät tilanteeseen, että ennestäänkin jo rasvoittunut olemus on Joulun myötä kerännyt muutamia lisäkahvoja, jo ennestään mallikkaaseen kahvakokoelmaan.

Niinpä tammikuussa laitetaan kaikki peliin, ostetaan kuntosalille kuukausikortti ( jota käytetään kerran tai kaksi,jotkut jopa kolmesti..), hommataan uudet ulkoilupuvut, joiden ulkoasu esitellään ensimmäisen lenkin yhteydessä naapureille ja hyvän päivän tutuille ja sen jälkeen asu siirretäänkin kaappiin keräämään pölyä, kunnes se vuoden päästä annetaan kasvavalle sukulaispojalle tai tytölle, kun se ei enää oikein asetu omaan kroppaan.

Mutta tammikuun irvistys ei tuota toivottua tulosta. Jos alkuun tuntuukin 0,5-1 kg katoavan, niin sekin lienee nesteen hupenemista elimistöstä ja korvautunee nopeasti ja vailla tuskaa takaisin kroppaan. Ja kun aloitetaan sellaisella temmolla, ettei varmasti kuntoilusuorituksen jälkeen jää muuta makua, kuin verenmaku suuhun, on onnistuttu torppaamaan yksi yritys muokata henkilökohtaista hyvinvointia parempaan suuntaan.

Ja mitä saa epäonnistuminen aikaan ihmisessä, hirvittävän itsesäälin ja sitä myöten entistä tiukemmin sohvanpohjaan juurtumisen ja kaiken mahdollisen liikunnan välttämisen, koska kaiken pahan alku ja juuri kanavoituu juuri tuohon liikunnan hyvää tekevän vaikutuksen käänteisilmiöön.

 

Kevättä kohden mennään..

Tuntuu hulllulta ajatella, että juuri tuossa ennen Joulua, käännämme kalenterit taas kohti kevättä. Eli kun on oikein pimeätä, itse asiassa pimeintä, ollaankin jo aloitettu seuraavan kevään valmistelut. Toinen asia, mikä oikeastaan kammottaa minua on se, että taas juhannuksen tietämillä aloitetaankin päivän lyhentäminen, vaikka ollaan juuri parhaassa kesäterässä... (pahoittelen, jos edellisestä ilmauksesta saa toisenlaisen käsityksen..)

Niinpä koko ajan ollaan menossa johonkin ja ei ehditä ollenkaan oleen paikoillaan. Tämä jos mikä saa stressaantuneen nykyihmisen entistä enemmän "työskentelemään" sen eteen, että voisi ottaa "aikalisän", jolla balansoida kehonsa odottamaan uusia haasteita....

 

Stressi pyörittää maailmaa..

Stressi on sellainen olotila, jonka pystyy hankkimaan ja ylläpitämään vaivattomasti, mutta se olemassaolo ei ole vaivaton. Aamulla ensimmäinen stressin oire on se, että herääkö varmasti kellon soittoon, ettei myöhästy töistä tms. Ja koska tämä vaivaa, tuijotellaan kelloa ensimmäisen kerran jo kolme tuntia ennen varsinaista herätystä ja ihmetellään, että vielä olisi se kolme tuntia herätykseen. sitten kun tiedetään, ettei ole aikaa kuin kolme tuntia, niin jokaisen torkahduksen jälkeen on pakko vilkaista kelloa, että joko tuo aika on kulkenut riittävästi. Ja niin saadaan tuiki tärkeistä unista kuitattua melkoinen siivu pois..

Sen jälkeen onkin herätys rättiväsyneenä ja kun oikein stressavan tehokkaasti yrittää aamutoimet hoitaa, niin voikin alkaa tuskailla, että mitä päälle laittaisi, kun tänään on se tapaaminenkin ja pitäisi esiintyä edukseen.

Sitten kun tästä on selvitty, pitäisi vielä ehtiä töihin ajoissa kävellen, polkupyörällä, yleisellä tai omalla autolla. Niihin kaikkiin liittyy riskitekijöitä, jotka vaikuttavat niin stressimäärään kuin ehtimiseenkin. Kävely toki mutkattomin vaihtoehto, mutta harvalle mahdollista...

Töissä on kiire ja ei ehdi oikein edes syömään ja päivän aikana ei saa hommia millään tehtyä, kun niitä on siunaantunut niin paljon, niin sitten niitä kasataan kotiin mukaan vietäviksi. Verensokerit heittelee ja tekee ihmisestä milloin agressiivisen, milloin apean ja tarpeeksi väsyneenä myös omituisella tavalla huvittuneen..

Kotona asiat ovatkin sitten jo täysin kaaoksessa, kun pitäisi kauppaan keritä ja liikenne ei kulje ja lenkkikaveri odottelee lenkille ja lapsille pitäisi ruokaa laittaa ja ai niin perhana, kun ne työtkin pitäisi ehtiä tehdä.

Lenkille just ehditään ja se vedetään normaalia kovemmin, jotta ehtisi ajoissa aloittamaan työrupeaman, joka lenkistä uupuneelle näyttää paljon suuremmalta kuin todellisuudessa onkaan. Pakko huilata kuitenkin tovi raskaan lenkin päälle television ääressä ja torkahduksen jälkeen huomata kellon ehtineen jo liki 22 lyömään. Siinä itku kurkussa paperikasan kimppuun ja kahvia ei parane juoda niin myöhään, ettei unet mene ja oikeasti ne ovat menneet jo kauan sitten ja kun on ihan pakko kuitenkin ne kahvit keittää, kun kofeiini virkistää, että jaksaa ne työt tehdä...

Ja niin rättiväsyneenä raahautuu klo 00.30 sänkyyn ja huomaan puolen tunnin kieriskelyn jälkeen, että uni ei tule silmään, kun tyäasiat pyörii mielessä koko ajan ja kun pitäisi nukkuakin, että olisi virkeämpi aamulla ja jo klo 3 jälkeen alkaakin se seuraavan herätyksen odottelu... Ei sitä kestä Erkkikään ja Erkki nyt sentään kestää melkein mitä vaan...

 

Sen vuoksi en ihmettele yhtään niitä ihmisiä, jotka tekevät täyskäännöksen elämässään ja aloittavat tyhjästä lähtöruudusta. Vaikka se jos mikä on ihmeellistä...

 

Veden liplatusta kuunnellessa...

Itse aion, toivon, lähden, teen lähtöä, suunnittelen jne. vähän väliä sitä, että kun tulee tilaisuus, niin istun rantakivelle (oli ranta sitten ihan missä tahansa) ja vain olen ja kuuntelen veden liplatusta. Mikä voisikaan olla sen rauhoittavampi elementti...

 

Hyvät ystävät..

 

Hyvät ystävät, kun olette lukeneet edellisen ja huomanneet edes jonkin kolahtaneen itseensä, niin olkaa niin viisaita ja tehkää muutos. Oli muutos sitten iso pieni pikkiriikkinen, niin tehkää se. Älkää tehkö kuukauden lupauksia, tehkää pieni oikea muutos elämäänne, jolla on jokin elämänlaatuanne parantava vaikutus. Aloittakaa pienestä, jotta muutoksesta tulee pysyvä ja nauttikaa täysin siemauksin muutoksen hedelmistä, olivat ne sitten kuinka pieniä tahansa. Tässä kolme hyvää vaihtoehtoa aluksi:

- Nuku enemmän, mene vähintäänkin puolta tuntia aikaisemmin nukkumaan joka ilta kuin aiemmin. Jätä se puolenyön tarpeellinen (tarpeeton) jatkosarja katsomatta ja tallenna se vaikka boxiin, jos se on niin tärkeä.

- Tee työpäivästä tehokas. Anna työpäivälle panoksesi siten, että keskityt työajan töihisi ja kahviajan hetken huiliin ja ruoka-ajan terveelliseen, kiireetömään syömiseen. Sen vaikutukset tuntuvat pitkään. Pyri tekemään työsi siten, ettei kotiin vietäviä muodostu. Jos niitä tehokkaan päivänkin jälkeen jää yli, kannattaa vaihtaa sananen pomon kanssa..

-Yritä löytää jokaisesta päivästä vähintäänkin yksi positiivinen asia, oli se sitten kuinka vaikeaa tahansa. Negatiivisten asioiden mässäily on helppoa, mutta sen vaikutukset omaan toimintakykyysi on lamaannuttavia. Kun mietit niitä hyviä asoita (asiaa), se vaikuttaa sinuun energisyyttä lisäävällä tavalla. Naura paljon, hymyile pienimmillekin huvittaville asioille, joita kohtaat. Pidä hyviin ystäviisi yhteyttä, sillä ystävien läsnäolo usein muuttaa ajatteluasi positiiviseen suuntaan. Ethän toki ystävien aikana mitenkään kykene koko ajan murjottamaan..

 

Ystäväni pohjoisessa..

Hyvä ystäväni muutti vaimonsa kera pohjoiseen jäätyään eläkkeelle, tehtyään sitä ennen enemmän kuin normaali-ihmisen työuraan kuuluu, raskasta työtä... Olin iloinen hänen puolestaan, koska hän kalamiehenä pääsi hyville kalavesille ja luonnon äärelle. Viettämän lokoisia eläkepäiviä. Tietysti emme näe enää usein, mutta onneksi puhelimet on keksitty. Itse asiassa olen melkein kateellinen hänelle. Toisaalta ehkä ne omatkin lokopäivät, veden liplatuksineen on vielä edessä. Siihen on hyvä uskoa ja se on vähintäänkin yksi positiivinen asia tälle päivälle.....

 

 

Aukioloajat:

Avoinna: 20.3 liike suljettu
ma-la klo 10-17 ,su klo 11-16
Pääsiäisen aukioloajat:
Pe 19.4 klo 11-16 , la 20.4 klo 10-17, su 21.4 klo 11-16, ma 22.4 klo 11-16
Olemme toki paikalla useasti myös muulloinkin. Soita ja varmista tilanne! Bianco blu info 045 139 0020
Lasinpuhallusta jokaisena aukiolopäivänä 😄

Varaa paikkasi alkuvuoden lasinpuhalluskursseille! Osa kursseista täynnä jo, mutta paljon paikkoja löytyy vielä! Kurssit ja lahjakortit voit ostaa nyt näppärästi verkkokaupastamme!

 
 
Checkout