lasinpuhallus
 
'.

2013

 

Joulukuu 2013

 

04.12.2013 Joulu juhlista juhlavin..

Lisää haettavaa...

Niin se vain on, kuten raariosta kuulin, että ihminen kuulemma käyttää peräti 3 viikkoa vuodesta pelkästään asioiden etsimiseen... Kamalaa, mutta kamalammaksi sen tekee se, että itselläni tuo täytyy olla päinvastoin vielä. Tuntuu, että haen koko ajan, joka päivä jotain ja kulutan tehokasta(?) peliaikaa moiseen. Tuo 3 viikkoa sitten saattaisi mennä etsimättä mitään ja sekin johtuu vain siitä, että joskus täytyy pitää kahvitaukoja, että jaksaa taas etsiä...Minulla esimerkiksi on useita kahvikuppeja työmaalla ja miksikö?? Juuri siksi, että kaikki menee hyvin, jos muistan palauttaa kahviumukin oikeaan osoitteeseen, mutta auta armias, jos näin ei käy. Kupin hakeminen on ollut välilllä aivan hillittömän työlästä. Siksi olen ottanut niin sanotut varapatruunat käyttöön. Mutta sekään ei aina auta, vaan usein on kaikki 4 kuppia kadoksissa ja joudun turvautumaan pahvimukeihin....

Mitä hyötyä moisesta sitten on ollut, niin se, että vainuni on kehittynyt viime aikoina. Kuljen kuin jälkikoira ympäriinssä ja onnistun usein vainuamaan kahvin tuoksumn, jopa kylmän kahvin.. Huimaa urakehitystä ja lienee mahdollisuuksia uudelle uralle. YES! vainukoirana!!!!!!

 

Marraskuu 2013

 

30.11.2013 Joulua kohti

Käydään jo marrasta, vedetään parrasta...

Näin ne päivät liikkuvat kohti joulua, pimentyen koko ajan niin, että kohta ei enää eteensä näe, edes keskellä päivää, jos harmaata on.

Joulu on aina ollut minulle rauhoittumisen aikaa ja siksi tällekin joululle on sille varattu omat hetkensä. Työkiireet ovat vain siinä mittakaavassa, että kohta ei enää ehdi mitään tekemään, jos sama peli jatkuu ja miksei jatkuisi. Marraskuu on aina niin hiljainen ja odottava. On yleensä aika penseät kelit ja ihmisiä ei liiku lainkaan, siis täällä Fiskarsissa. Moni odottaa, että potti repeää jouluikuun tullen, mutta kyllä se hiljaisena Fiskars pysyy hamaan vuoden loppuun asti.

Mutta ei siis kuin Joulua odottamaan.

 

Lokakuu 2013

 

30.10.2013 Taudin runtelemat ja vanhuuden viisastuttamat...

Perkale, sanoi puolivuosisatainen mies, perkale...

Niin se vain on, kuten epäillä saatoin, että toinen puolivuosisataa ei lähde enää käyntiin ilman nikotteluja...

Toki maaliskuusta näihin päiviin, on olotila ollut välillä poikkeuksellisen freesi, mutta nyt on ruvenneet paikat präkäämään.

Mitenkähön sitä puhaltajan hommia pystyy hoitamaan, jos polvi ei anna periksi taivutuksille.... kyykkyyn vielä pääsi, mutta ei toiveitakaan päästä ylös ja se kipu!!!!!!!!

Jalkaa kolottaa kaiken aikaa ja kävely on linkkaamisen ja varovaisen kävelyn välimaastossa. Näinkö sitä sitten paikat ovat tehtävänsä tehneet, pitääkö keinonivelet polviin hankkia.

Onneksi pää ei ole jäänyt juurikaan jälkeen noissa präkäyksissä. Totuuden nimissä on sanottava, että ei se koskaan ole järin ihmeellisesti pelannut ja nyt se järikin on jäänyt siitä pois, joten hip-hurraa, näillä mennään.

Ei muuta kuin uutta matoa koukkuun ja teho-osastolle...

 

Syyskuu 2013

 

25.09.2013 Syksy saa, miten käy itselle....

Kesän jälkeisiä miettiessä...

Niin se vain kesä on taas ohi mennyt... ja aina yhtä nopeasti , jopa nopeammin, kuin ennen.. Kelit ovat suosineet ja turistejakin riittää Fiskarsissa ihan näille päiville asti. olen huomannut mielenkiintoisen asian. Ihmisiä on käynyt suurinpiirtein, kuten ennen, mutta ostavia asiakkaita enemmän. Sen positiivisyys kariutuu siihen tosiasiaan, että laman alla kun elämme, ihmiset vastaavasti ostavat hieman pienemmillä summilla kuin aiemmin.

Niinpä lopputulos on vähän niinkuin +-0........

Mutta rattoisa kesä on ollut, ihania ihmisiöä on käynyt tutustumassa, on puhuttu asiaa shittiä ja vähän siltä väliltä, mutta ollaan kuitenkin puhuttu.

Kurssilaiset ovat olleet myös tämä kesä suola. Suoranaisen ihmeellisiä ihmisiä, jotka kerta toisensa jälkeen jaksavat raahautua fiskarsiin kuuntelemaan meikäläisen erittäin happpivajaita tarinoita elämästä ja sen toiselta puolen.. No ymmärrän toki, että lasi on se pääasia... hi-hii....

 

Elokuu 2013

 

01.01.2013 Pikkuhiljaa, piano, piano....

Uneen aika vaipuu vai oliko se syksyyn??

Sesonki alkaa ola pikkuhiljaa loppumassa vaikka ihmisiä Fiskarsissa jonkun verran riittää ympäivuotisestikin.

Olen kuullut jonkinmoisia kommentteja siitä, että tämä kesä olisi ollut huono. Itse en ole sitä havainnut, Ihmisiä on käynyt kuten ennenkin ja kurssit ovat pyörineet normaalia paremmin.

jos jotain eroa olen huomannut, on se ollut se, että ihmiset ostavat pienemmällä summalla kuin aiemmin, mutta toisaalta yhä useampi on tarttunut tilaisuuteen hankkia Bianco Blu lasia. joten kesä siinä mielessä on ollut ok.

Mutta kyllä jos lamasta vain joka päivä toitotetaan, niin kyllä se jossain vaiheessa alkaa näkyä ja näkyykin ihmisten kulutustottumuksissa. Ja kun kulutus vähenee, vähenee työpaikat kovaa kyytiä. Julistakaamme siis laman loppuneeksi ja kulutusjuhlien alkavaksi. UGH! olen puhunut!

 

Heinäkuu 2013

 

01.07.2013 Hot, hot ja vielä kerran hot..

Lasi oli sulaa ja niin oli mestarikin...

Kesäkuu olikin sitten oikein kunnolla kuumaa ajanjaksoa. Ensin yllättäen lomalla Kyproksella, jossa lämpö lähenteli 40 astetta päivittäin ja sitten juhannukseksi takaisin ja viettämään hellettä Fiskarsiin uunin suulle. Kuivat päivät on ok, jolloin ei edes 30 asteen helle tunnu pahaltya uunilla, mutta kosteat kelit, niille ei kertakaikkiaan voi juuri mitään vaan niiden kanssa on vain opittava elämään ja kyllä kait liki 34 vuoden aikana se on tullut tehtyä....

 

Kesäkuu 2013

 

01.06.2013 Ah, kesäaikaa..

Ylppärijuhlat ja muita mukavia tapahtumia...

Olen ylpeä isukki, kun tänään vihdoin viimein tyttäreni lakitettiin ylioppilaaksi. Seremoia jäi väkisinkin mieleen ainutlaatuisena, koska itse en kiertokoulua käyneenä, ole moiseen suosionosoitukseen ollut osallisena. Juhla oli juhlava ja ah sitä riemua, kun nuoret aikuiset pääsivät kesälaitumelle odottelemaan uusia haasteita, mutta ennen kaikkea nauttimaan lomasta.

Pidimme pienen juhlan kotioloissa ja vieraita oli kiitettävä määrä.

Lähisukulaiset saapuivat ensin ja kirkoittamani puhe oli sitten esikuuntelussa heidän kanssaan. Mutta vanhuusko vai mikä sen teki, että en kertakaikkiaan liikuttumiseltani onnistunut kovin montaa lausetta saada sanotuksi, kun senjälkeen en pystynyt muuta kuin parkumaan onnesta. Olin siis niin sydämestäni onnellinen lapseni puolesta. Niin me siinä sitten porukalla itkettiin ja kun vihdoin viimein saatiin parku loppumaan, päätin jättää pitkän puheen pitämisen sikseen ja tyydyin lyhyesti esittämään asian melkein murahdellen, jottei tunteet saisi uudelleen valtaa, uusien vieraiden kanssa.

Juhlat jatkuivatkin sitten aina myöhäiseen iltaan asti, joloin viimeiset vieraat saapuivat. Osan vieraista kanssa sitten aamutunnit lähestyivät, ennenkuin lakkijuhlat saatiin päätökseen, huolimatta siitä, että päivänsankari oli jo aikaa sitten kadonnut juhlimaan omien kavereidensa kanssa juhlatapahtumaa..

 

Kirjoita kommentti

Tuotteen "" arvostelut

★★★★★ 5/5, 1 arvioita
★★★★★ (5/5) , nainen

I think this is among the most significant info for me. And i am glad reading your article. But want to remark on some general things, The website style is wonderful, the articles is really great D. Good job, cheers ddedggefecdefdkd

En suosittele

Tuotteen laatu
+++++

Design
+++++

Käytettävyys
+++++

 
qckTenttix

We need a lot more insthgis like this!

 
3Bs7gJe7HhM

The accident of finding this post has breeithngd my day

 
f3gZ8SINn2

I am forever indebted to you for this inmfioatron.

 
xyUP3u3J

With the bases loaded you struck us out with that anresw!

 
CxiYmp9pT7uo

Sense and Sensibility is a good read,Elinor seems to me a lot like Jane in P&P but with a bit more backbone and I really Ma&r3nnei#a9;s quest for love and how she grew.I've been meaning to read Northanger Abbey for ages since it's decrided in various places as gothic I'd like to see how it differences from her romances.

 
kNINev3QEe

Hi Josh,Just a heads up that I installed your plugin on a 3.1 development blog and it’s not working. I had to replace wp_user_search in lines 485 and 488 to wp_user_query since wp_user_search has been deprecated. However, on the Approve New Users page in the dashboard, I get this error: Warning: Invalid argument supplied for foreach() in /msy/te/wp-content/pluginsinew-user-approve/new-user-approve.php on line 189

 
Ul1Lc09FQleW

As your dependence is strengthened you make unearth that there is no longer the dire to have a dirnaimicstion of oversight, that things will bubble as they last will and testament, and that you drive flow with them, to your great gladden and benefit.

 
9LZ1W8V7LjcN

Ruben, so beautifully written. Your descriptive language took me on a journey this morning. Not as adventurous as you. Won1#u&d82l7;t ever consider a night of camping in the desert but did check out the website of 29 Palms Inn. Outside of your snake reference, the thought of “no signal” on the mobile kind of scared me. Ridiculous, I know. Maybe I need a few nights in the desert, if even at the 29 Palms Inn. Love that many rooms take dogs.

 
5CeAt57Jn

Fiinndg this post solves a problem for me. Thanks!

 
5kqxi82xwQy

Kylle4 site4 vuodessakin ehtii tauhtapa yhte4 sun toista :)Hei muuten tuo viimeinen kuva morsiamesta lyhesse4 he4e4mekossaan, niin ihan varmasti juuri eilen luin naimisiin.infon foorumilla keskusteluketjua ulkomailta he4e4puvun tilaamisesta, ja hyvin pitke4 ja hoikka tyttf6 oli tilannut juuri tuollaisen ihanan lyhyen he4e4mekon ja ihastelin site4 kovasti ja mietin ette4 on kylle4 onnekas kun sai halvalla Kiinasta tilattua noin kauniin ja laadukkaan ne4kf6isen he4e4puvun.On varmaan kyseesse4 sama tyttf6?tai jos ei niin puku kuitenkin ne4ytte4e4 hyvin paljon samalle.

 
eyawyZiIlgxh

c4iti,voi kylle4. Oli kylle4 niin hauska pe4ive4 ja ilta. Me olalan patologisia ylle4rije4rkke4e4jie4.:)Norppa,kivaa kun teit samanlaisen ja kiitos kommentistasi. Te4te4 oli tosi ihanaa tehde4, tuli ihan haikeus kun sai katsella koko vuoden kuvia le4pi. Niin kauniita muistoja.<3 Ja koiruliini on aikas sf6pf6, edelleen.:)Cherry,jep! Tuli ihan tippa silme4e4n kun katselin kaikkia satoja kuvia ja valitsin te4he4n joitain. Ihania juttuja on tapahtunut ja on pe4e4ssyt ne4keme4e4n ja tekeme4e4n. On ele4me4 vaan kivaa.:)Anonyymi,kiitos sinulle kauniista kommentistasi.Varpunen,kiitos sinulle! Ja olepa hyve4 vaan, te4te4 ideaa saa ihan vapaasti soveltaa omaan blogiin myf6s. Postauksen tekeminen oli todella kivaa, tippa linssisse4 monta kertaa. (*herkkis*) Ja siis voi kylle4! Tuon matkan je4rkke4e4minen ja se matka itsesse4e4n oli NIIIIN ihanaaa!!! Edelleen site4 muistelen/muistellaan. Poikayste4ve4 ylle4tettiin aivan te4ysin, ja matka oli succe9e.:)i,ke4ly on niin ke4lyinen sana...:/Elvira,ihana sine4 taas.:) Niin kaunis kommentti. Kiitos Elvira sinulle, ette4 oot te4e4lle4 ke4ynyt ja je4tte4nyt kivoja kommenttejasi. Juuri sinunlaisten lukijoiden takia te4te4 blogia onkin niin mukavaa pite4e4.:) Liinu,minulle vuosi alkaa edelleen koululaismaisesti syksylle4, siksi te4llainen "vuosikatsaus". Mutta tosiaan, toisaaltaan tuntuu ette4 monista tapahtuneista on pitke4 aika, toisaaltaan taas site4 huomaa ihan ylle4ttyve4nse4, ette4 onko te4ste4kin jo muka VUOSI! Olen itsekin miettinyt tuollaisen kuvakirjan tekoa! Se olisi niin kiva muisto. Valitsisi ihan edes muutamia kuvia/kk, niin jo saisi niin kivan muiston. Pite4e4 laittaa vinkki korvan taakse!Katrinsessa,kiitos! Kemisse4 olen mine4kin ollut yste4ve4ni luona useampaan kertaan, mutta te4me4 oli ensimme4inen kerta talvella (paitsi joskus pikkulapsena olen kuulemma sielle4 ollut). Harmi vaan ettei Lumilinna ollut viele4 le4helle4ke4e4n valmista.:( Kaunista oli kylle4 silti.

 
nvGYuIoEWd

littleB,totta kai saa lainata. Alunperin te4me4 olkiin ere4e4nlainen haasta, jonka sain blogituttavalta.:)Marjukka,vuosi on kylle4 ollut varsin suuria tapahtumia te4ynne4. Kihlaus viele4 te4he4n kaiken kukkuraksi, mutta se pe4e4see sitten ensi syksyne4 vuosikatsaukseeni.:) Perhe on kylle4 seke4 minulle ette4 P:lle todella te4rkee4 ja meille4 on hyvin le4heiset ve4lit vanhempiimme ja sisaruksiimme. Lise4ksi meide4n e4idin sisarukset pite4ve4t tiivisti yhtyette4 joten sen puolen serkkujakin ne4emme usein. Minusta se on mite4 ihaninta ja haluankin ylle4pite4e4 samanlaiset, le4mpime4t suhteet myf6s omiin sisaruksiini, jotta sitten joskus saavat meide4n lapset, serkukset, toisistaan parhaita kavereita! Minullakaan ei ole ene4e4 isovanhempia elossa, usein heite4 kylle4 mietin ja ike4vf6in.Oikein kaunista joulunaikaa sinullekin!Kelli,suosittelen! Te4me4 oli tosi kiva postaus tehde4 ja voi vitsit mite4 ihania muistoja vuoteen sise4ltyike4e4n. Kuvien avulla niihin pe4e4si syventyme4e4n oikein kunnolla.:)Katri,kiitos sinulle! On kylle4 ollut isoja tapahtumia te4ynne4 te4me4 lukuvuosi. Ja kun viele4 meide4n kihlauskin tuli tuohon marrakuulle (pe4e4see sitten seuraavan vuosi kuvin -postaukseen:)) niin olen kylle4 onnesta soikeana.<3Anonyymi,kylle4 ehtii! Ve4lille4 tosin on sellaisia vuosia ettei tapahdu mite4e4n kovin isoa, mutta sitten on taas te4llaisia supervuosia.:) Ooh, ei kylle4 taida olla sama tyttf6 te4me4 minun yste4ve4ni. He4nen mekkonsa kun on ihan Helsingiste4 ostettu. Mutta ere4s toinen kaverini kylle4 tilasi mekon Kiinasta reilu vuosi sitten ja he4n oli ymme4rte4e4kseni kylle4 todella tyytyve4inen.Kaitaliina,no niin on mahtunut.<3 Joo, siis Thaimaan-matkakaan ei mahtunut mukaan, eike4 mite4e4n juttua vappujuhlista, juhannuksesta tai kese4n purjehdusreissusta. Aika paljon mulla on myf6s ollut ne4ite4 tyf6paikan vaihdoksia te4ne4 vuonna. Tai no, nelje4 tyf6paikkaa, hih. Teille4 ei kylle4 varmasti ve4he4e4n aikaan tule yhte4 vaiherikasta vuotta kuin mite4 te4me4 -12 on ollut!

 
2Z99YZisRBWU

Ville, minullakin on Yle-veroon hamein kahtiajakoinen suhtautuminen, mutta loppujen lopuksi pide4n veroa kuitenkin hyve4ne4 juttuna. Itse asiassa se, ette4 Hesari ja Talvi Digital ajavat omaa asiaansa keskosilla ja cp-vammaisilla, saa [...]

 
Wv91GRLwOn

Ne4e4 on kivoja! Site4 muteun saattaa ajatella, ette4 eihe4n omassa ele4me4sse4 tapahdu ikine4 mite4e4n ja sitten huomatakin kuvien kautta, ette4 tapahtuu aika paljonkin! Nuo kaikki oli viele4pe4 aika isoja juttuja.. siihen kun lise4te4e4n kaikkea pikkusta kivaa ve4liin niinkuin arjen pienet ilot niin onhan site4 kaikenlaista sattunut :)

 
apOFpKsScI

hih,kun ne4in tuon kuvan teide4n keittif6ste4...niin tuajsin,ette4 onhan se mies tavallaan ollut te4e4lle4 blogissasi,ei vaan ole tiennyt kenen;) Kun aikoinaan teit remonttipostauksia,niin ne4ytin niite4 innoissani (alettiin etsie4 asuntoa Helsingiste4 tuolloin),ja tyke4styttiin kovasti teide4n keittif6- ja pohjaratkaisuun ja niihin kuviin palattiin monesti....nyt meille4kin on (vihdoin)uusi koti Helsingisse4,ja muuttolaatikoita on jo alettu pakkaamaan "te4e4lle4" :)le4e4ke4rin vaimo

 
1 1

1

 
-1' 1

1

 
1 -1'

1

 
1 1

1

 
1 1

1

 
1 1

1

 
MsWV1yF6boC

What really is the demand? QuotesChimp man might possess a lot to see, yet another not as. Say in the event your month-to-month funds is $2,800 and you're looking for life assurance policy to take care of your household for a decade following your passing, you probably can find less protection (and thus invest less cash) than somebody whose month-to-month funds is $6,500.

 
Wam1je2TwuYL

The statistics used by insurance Quotes Chimp in deter�mining the level of risk you present to them will vary from company to company. 'What one may consider important, another may not. Thus, if you are branded substandard by one company, don't hang your head in shame! Keep looking for a company that will give you a better deal. You may just find a company that thinks better of you.

 
N17bSK6e

Much may be carried out to build up the crash-worthiness of the automobiles QuotesChimp generate. Security progress pieces has to be dealt with. Aspect-effect safety requirements ought to be updated to lessen thoracic/stomach harms and brain accidents from experience of the a pillar and from sidedoor ejection, especially in automobile-to-automobile aspect-effect accidents. Improved rollover-protection becomes necessary, using a necessity that antilock brakes be set up in each automobile to cut back roll overs. Automated inactive discipline security conditions, presently created for voyager vehicles, should really be expaned to incorporate gentle vehicles and vehicles, that have become increasingly more well-liked by the driving people. Less harms are equaled by safer automobiles. Less harms shift underwriters' numbers involving their threat of reduction. A lower-risk of reduction permits rates to be reduced by the corporations.

 

Toukokuu 2013

 

23.05.2013 Jo joutuu armas aika..

Kesä on taas täällä...

Kesä on taas täällä, unohtakaa murheet ja vaivat. Onneksi se ihmeellinen lämpökausi on takana ja takasin tuli se iiihana aito suomalainen kylmä ja virkistävä sadekeli...

En mitenkään olisikaan kestänyt sitä jatkuvaa aurinkon paahtoa ja linnunlaulua. Nyt olen omimmillani.. Tiesitkö muuten, että lasinpuhallus on paljon kuumempaa touhua näillä keleillä, kun on kosteaa??? Toissa kesänä , kun oli yli 30 astetta lämmintä, mutta kuivaa, niin ei silloin ollut vaikeuksia tehdä puhallustöitä. Tuulettimet vain pörisemään ja nauttimaan kesästä. Kostealla kelillä ei mikään auta. jo talven nollakelitkin ovat. pahoja..

Leijonat, leijonat..

Kisoja on helppo kommentoida kisojen jälkeen. jälkiviisaus on maailman ihanin asia ja siksipä olen nyt ajatellut avata sanallisen arkkuni aiheeseen...

Jalosen kausi päättyi, mitä jäi käteen? Eipä paljon mitään.

Ei SUomi mitään NHL-pelureita tarvitse, olen sitä mieltä. Eivät he koskaan niin ihmeellisesti ole onnistuneet, toisaalta Jalonen sai tänä vuonna kaksi ja molemmat täytti paikkansa.

Eli jos saatavilla on, ota! Kyllä nämä euroopassa palaavat pelurit pärjäävät hyvin ilman noitakin.

Maalivahdit, jotka ovat sieltä tulleet, ovat jostain syystä minusta aina epäonnistuneet. tavalla tai toisella.

No, mitä sitten valitan, jos kaikki oli hyvin??

Toivoisin Erkalta seuraavanlaista muutosta:

- nyt joukkueessa oli 13 ensikertalaista, mutta jos ensikertalainen on liki kolmekymppinen peluri, ei sen varaan kannata paljon laskea vrt. Haataja.

Minä olisin anatanut ehdottomasti mahdollisuuden Joel Armialle. kaveri, joka pystyy tekemään maaleja, on kullanarvoinen peluri suomalaiselle joukkueelle, joka yleensä kärsii tämän taidon puutteesta. Hänen laukaus on hyvä ja hän on nykyjään erinomainen takakarvaaja myös. Mailatekniikka on huippuluokkaa ja pikkuhiljaa pitkä kaveri on saanut massaa ympärilleen. Toivon mukaan breikkaa Änärissä ensi kaudella.

Barkov olisi tainnut joukkueessa olla, jollei olisi ollut loukkaantunut??

Vanhoista olisin ehdottomasti valinnut Ville Niemisen. Hän on taistelun ruumiillistuma, jota jokaine suomalainen joukkue kaipaa. Väitän, että jo noilla kahdella mutoksellaolisi voinut tapahtua ihmeitä. Muuten kunnia Jaloselle. pienestä nuo hommat on aina kiinni. Mutta esim Ruotsia vastaan peli oli tasavaäkistä, jollei jopa meidän hallintaa, mutta kun ei osata maaleja tehdä. Ei se Enroth niin hyvä molari ollut, etteikö sinne kiekkoa olisi saanut...

 

Huhtikuu 2013

 

30.04.2013 Aika vierii, vieri sinäkin..

Toisella vuosisadan puolikkaalla...

Niin aika vain vierii. Empä olisi ikinä uskonut kokevani sitä hetkeä, jolloin sitä viiskymppisenä tallataan maailman polkuja.

Mikäkö muuttui?? No eipä juuri mikään. Toki ajokortin vuoksi jouduin käymään lääkärintarkastuksessa ja pääsin oiirtämään kellon ajan ollessa tasan 5. No, siitä suoriuduin hyvin, joten olen oikeutettu vielä auton ratin takana istumaan.

Muuten kaikki vaivat ja narinann aiheet ovat pysyneet samoina, eikä niille ole tullut lisäpainoarvoa, huolimatta siitä, että vanhurskaus kolukuttelee jo porstuan ovella..

Mitäpä sitä muutenkaan murehtimaan, en ole koskaan oikein kasvanut aikuiseksi ja nyt tässä kohtaa sen kasvun odottaminen lienee melkoisen turhaa.

Olenhan toki vastuullinen ihminen, mutta joyenkin yritän edelleen nähdä asioita vähän lapsen silmien läpi.

Uskon siis ihmiseen ja hyvään maailmaan...

Lasipuhalluksen sietämätön raskaus.. 

Lasinpuhaltaminen on luova ammatti. lasinpuhallus on kivaa, silloin kun pää on täynnä ideoita. lasinpuhallus ei taas ole kivaa silloin, kun niitä ideoita ei synny..

Hyvänä esimerkkinä muutaman päivän valtaisa ero.

Oli deadline tulossa ja piti saada uusia malleja nopeasti, niinpä päätin ottaa härkää sarvista ja ruveta hommiin. parin tunnin puuhastelun jälkeen käteen ei jäänyt kuin se kuuluisa luu. Kertakaikkiaan ei mitään mielenkiintoista löytynyt jäähdytysuunista seuraavana aamuna. Olin jo melkoisen varma, että luovuus sammui samana hetkenä, kun 50 napsahti mittariin. No, viimeinen mahdollinen mallipäivä oli edessä ja stressi oli valtava. mitä tapahtui???

Ihme! Syntyi upeita uusia asioita ja ideoita pulppusi niin, ettei meinannut kotiin ehtiä.. On se vaan kummallista tuo luominen...

 

Maaliskuu 2013


 

30.03.2013 Mestarin 50-vuotispäivät

50-vuotis puheeni alkeperäisessä asussa

Hyvät ystävät, sukulaiset ja perheenjäsenet. On erittäin suuri ilo kutsua teidät tänne juhlimaaan
äkillistä, mutta väistämätöntä ikääntymistäni. Olen mielissäni siitä, että teistä näin suuri osa on
vastannut kutsuuni myöntävästi. En aio puhua pitkään, mutta yritän hieman peilata omaa
elämänkaartani, jotta saisitte käsityksen, miten minusta on
tullut minä. Toki en aio pelkästään puhua itsestäni, vaan otan teidät
kaikki huomioon tässä historiankirjoituksessani. Synnyin siis jo puoli vuosisataa sitten Urjalassa, vaikka
oikeampi osoite taitaisi olla Forssan sairaala. Nuutajärven lasikylä on ja oli pieni yhteisö, jossa kaikki
tapahtui enemmän tai vähemmän lasitehtaan ympärillä. Itse
muistan aika vähän siltä ajalta, kun olin pikkupoika,
mutta joitakin asioita on jäänyt päähäni. Lapsuus oli sen
ajan mukaista, oli köyhää, mutta kaikki me pikkupojat keksit-
tiin kaikenlaista tekemistä, eikä yleensä edes mitään
kiellettyä. Urheilu kaikissa muodoissaan oli hyvin tärkeää.
Olympialaisia järjestettiin kotitalomme pienessä risukossa,
jotta rotkoksi kutsuttiin. Isä oli sinne tehnyt korkeushyppy-
telineet ja hypättiin siellä jopa seivästä. Hiekkakasa oli
myös, joten pituuskin onnistui. Taloa ympäri juostiin kilpaa
ja estejuoksussa käytettiin pitkiä puunrunkoja esteinä ja
olipa meillä vesiesteenä vanha ammekin välillä. Seiväs- ja
korkeushyppy , puhumattakaan tuosta ammejuoksusta , oli hyvin
vaarallista näin viiskymppisen näkökulmasta käsin, mutta kuin
ihmeen kaupalla , ei siinä koskaan mitään ihmeellistä tapahtu-
nut ja jos joku joskus itseään satuttikin, niinpienen itkun-
tirahduksen jälkeen jom nousi ylös jatkamaan hommia..heitet-
tiin tikkaa, pelattiin korttia, uitettiin kilpaa pullonkork-
keja keväällä, kun lumi suli ja teiden varsissa pienet vesi-
purot kulkivat. Lapsuus oli kaikinpuolin onneliista aikaa ja
kun omaa luonteen, jolla pyrkii kaiken negatiivisen jättämään
taakseen ja muistelemaan hyviä asioita, homma toimii yllättä-
vän hyvin.Serkkujen kanssa oltiin silloin paljon tekemisissä,
mutta enemmän näiden serkkupoikien kuin tyttöjen. Toki muis-
tan mukavia bussireissuja Huhtiin Heinämäelle kylään. Siellä
sai aina jotain hyvää syödäkseen ja Lea-täti oli kyllä erit-
täin sydämmellinen aina. Sirpa ja Arja ja Arto olivat sen ver-
ran vanhemapia, että meikäläisen tärkein tehtävä oli olla
vain kiltti pikkupoika siinä porukassa. Kun täytin 14 vuotta , veljeni osti minulle sähkökitaran ja
sainpa lahjaksi kylän ensimmäisen ja ainoan uuden moponkin,
että se kyllä tuntui mahtavalta. Mopolla huristeltiin tietys-
ti ympäri raittia ja hauskaa oli. Tunturi super sport se oli. Kitara oli sellainen, että sitä piti yrittää opetetlla soit-
tamaan ja sainkin toiselta aloittelijalta noin puolen tunnin
opetuksen ja siitä se lähti. Aika pian oli Jorma-serkku muka-
na ja bändi kasassa. Treenit kotitalomme yläkerrassa varmaan
maistuivat kotiväelle, kuten myös lähinaapureille. Ja tree-
nejä pidettiin usein ja hartaasti. Loppujen lopuksi kävimme
kymmenkunta keikkaakin läpi lähiympäristössä. Pienen pojan
unelma lasinpuhalluksesta sai alkunsa, kun yläasteen jälkeen
pääsin kesätöihin. Kun vielä pääsin veljeni oppiin, tuli minusta jonikinmoinen
mestarismies aikaa myöten. Työt alkoivat 13.8.79 klo 7 ja
ekalla kahvitunnilla vejeni tarjosi minulle kinkkusämpylän
ja kahvin ja kyllä oli miehekäs olo. Kuusitoistakesäisenä.... Pääsin kohtuu nopeasti etenemään lasihommassa ja sitten
alkoi ammattiyhdistystoiminta kiinnostamaan rutkasti. Alkuun
tykkäsin olla mukana kokouksissa kun sai pullakahvit, mutta
sitten alkoi asioiden hoitaminenkin kiinnostaa. Vanhan hytin
luottamusmiehenä sitten katseltiin asioita monelta suunnalta
ja Räsäsen Matti, joka oli työnjohtaja, hänen kanssaan
neuvoteltiin monet hyvät sopimukset ja olin kyllä aika
tyytyväinen saavutuksiini. Armeija käytiin Hämeenlinnassa ja
korpraalina tässä mennään. Minua pyydettiin jossain
vaiheessa pääluottamusmiehksikin ja kannatuskin olisi olllut
kyselyjen mukaan hyvää, mutta loppujen lopuksi en ollut edes
vaalissa mukana. Vaikka liiton puheenjohtajakin petasi
minulle liittovaltuustopaikkaa, kaikki kuitenkin kaatui
jotenkin tuohon vaaliin ja siihen, että en sitten ollut sii-
nä mukana, koska minua suostumuksestani huolimatta kukaan ei
uskaltanut kokouksessa nimetä ehdokkaaksi, kun pelko sillois-
ta pääluottoa kohtaan oli niin suuri. Kaverini, jonka piti
asia tehdä, oli kipeänä, eikä kukaan uskaltanut astua hänen
saappaisiinsa. Tuolloin jo oli ollut kova tarve päästä
omien töiden kautta esille, mutta yllättäen Franckin, Toikan
ja Orvolan töiden rinnalle ei Maarosena päässyt, eikä sitä
kyllä tullut yritettyäkään. Niinpä alkoi hidas, mutta väistä-
mätön siirtymävaihe kohti uusia seikkailuja. Oltuani aikani
satakuntalainen, palasin hämeeseen osittain ja työskentelin
varsinaissuomessa. Se oli kiertolaisaikaa ja varsin merkit-
tävällä tavalla muovasi minusta sitä, mikä tänäänkin olen. Oleskeluni Hämeenlinnassa silloisen tyttökaverin kanssa
toi minulle uusia erittäin hyviä ystäviä, joista Seppo ja
Mari ja Päivi ja Lemmy ovat sitä edelleenkin. Nuorena kun
pyörii tarpeeksi paljon, niin joskus sattuu jotain hyvääkin
kohdalle.Kun tein muuttoa Huittisista pois, päätin viimeisenä
iltana mennä paikalliseen ravintolaan, jossa en ollut koskaan
aiemmin ollut. En tiedä miksi, mutta kohtalolla on usein
sormet pelissä. Samaan aikaan eräs satakuntalaistyttö oli
tulossa kotikulmilleen visiitille sisariensa kanssa ja olivat
varaamassa huonetta toisesta majoitusliikkeestä. Minun on-
nekseni majoitusliikkeen taso oli niin huono heidän mieles-
tään, että he päättivätkin vaihtaa hotellia ja tulivat kuin
tilauksesta sanaan hotelliravintolaan, johon minäkin olin
matkalla. Kun istuin baaritiskillä ja olin jo kerran joutunut
vääntämään kättä paikallisen maanviljelijän kanssa, ei odo-
tukset olleet kummoiset. Mutta sitten huomasin ihastuttavat
4 leidiä istumassa pöydässään ja teinpä tempun, jota en ole
ikinä katunut. Hain yhtä heistä tanssimaan, vaikka en siis
osannut tanssia. Kynnys juuri siksi oli erittäin suuri ja jos
olisin tiennyt, että kyseinen neito oli harrastanut kilpa-
tanssia, olisi tuokin uroteko saattanut jäädä tekemättä. Mikä
ihmeellisintä, nuo kaikki neidot säteilivät ja olivat niin
kauniita, että tunsin olevani koraanin paratiisissa neitsyi-
den ympäröimänä. Siitä illasta alkoi taival Marian kanssa ja
häitä juhlittiin Vuosaaressa ja 20-vuotis hääpäivää vietetään
tänä kesänä. Kun lasikoulutus Suomessa alkoi uudestaan, meitä
vanhoja pyydettiin mukaan konkareina ja niin huomasimme ole-
vamme veljeni kanssa koulunpenkillä. Reima eisitä hommaa
jaksanut kovin pitkään, koska meille luvatut opettajanpaikat
alkoivat tuntua utopialta. Hän palasi Nuutajärvelle töihin.
Minä sen sijaan halusin käydä teoriapuolta läpi edes vähän,
saadakseni lisäsivistystä. Tykkäsinkin käydä koulua, vaikka
se olikin työn ohella raskasta hoitaa. Hyvän ystäväni Turen
tapasin juuri lasikoulun kautta ja olemme hyviä ystäviä edel-
leenkin. Meitä yhdistää samankaltainen huumorintaju ja olem-
me tulleet aina hyvin juttuun mukaan lukien Turen ihastuttava
vaimo ja lapset, jotka jo melko nuorina joutuivat kuuntele-
maan meikäläisen tarinoita. Liekä se vaikuttanut Elinan
uravalintaan psykologian puolella.... Marian työkaverin häissä meidät istutettiin istumaan työka-
verin siskon perheen viereen ja niinpä Timosta ja Mariasta
tuli meille läheiset kaverit. Perheetkin lisääntyi alkuun
tasatahdissa, mutta me lopetettiin kahteen... Sitten tuli se elämänvaihe, joka tekee viimeistäänkin
holtittomastakin ihmisestä vähän vastuuntuntoisemman. Huoma-
simme tulleemme raskaiksi yhtä aikaa vaimoni kanssa. Vaimoni
tyttäremme syntymän vuoksi ja minä pelkästä myötätunnosta. Olin joskus Sallassa, Pyhätunturilla kavutessani miettinyt,
että Salla on niin ihanan raikas nimi, että jos joskus
minulle tulee tytär, on hänennimekseen saatava Salla. Itse
asiassa hupaisinta meidän ensimmäisessä illassa Marian kanssa
oli se, että jo silloin kerroin Marialle, että me mennään
naimisiin ja meille tulee tyttö nimeltä Salla.....ja Salla
tuli ja olin onnellinen mies silloin. Kun lasikoulutus alkoi kääntyä loppusuoralle, tuli minulle
syys-iltana puhelu, jossa kysyttiin halukkuuttani siirtyä
Tansaniaan lasiopettajaksi. 2 viikkoa annettiin miettimis-
aikaa ja vaimon kanssa, sekä erään lähetyspapin kanssa
juteltuani,päätin hyväksyä tarjouksen, joka itse asiassa on
vieläkin auki. Hetkeä myöhemmin sain uuden tarjouksen, joss
Italiaan haettiin skandinaviasta sopivaa henkilöä opetus-
tehtäviin. Vaatimuksena riittävä taito ja sosiaalisuus, sekä
italian kielen taito. Noista ehkä lasintekotaito oli riittä-
vä, sosiaalisemmaksikin olin kyllä muuttunut, mutta italiasta
osasin vain "frutti di maren", "quatro statzionen". No
suostuin siihen, että valtuuskunta Italiasta tulee seuraamaan
työskentelyäni. Jännitti hiukan, kun tiesin Italialaisten
olevan muutenkin edelläkävijöitä alalla, mutta tyylikkäät
herrasmiehet olivat vaitonaisia ja en oikein sitten ollut
varma, että mihin päätyvät, mutta kun session jälkeen heiltä
tuli tiedustelu, että haluanko lähteä visiitille italiaan,
niin eihän tuota kauaa tarvinnut miettiä. Koulumme opinto-
matka kun suuntautui Italiaan, niin samalla reissulla menin
tutustumaan ja neuvottelemaan palkkauksesta. Italialiset
tuntuivat pitävän minusta heti. He tarjosivat minulle alkuun
kuukauden sopimusta ja sitä ennen viikon visiittiä paikan
päälle perheen kanssa. Menimme keväällä 95 vierailemaan. Minut haettiin hotellilta
luksusautolla tehtaalle ja sitten pyydettiin, että näyttäisin
osaamistani myös koko henkilökunnalle. Suostuin tähän vähän
pitkin hampain, kun parisataa ihmistä saapui paikalle katso-
maan. Kun lisäksi kysyttiin videoimislupaa, oli jännitys
huipussaan. Päätin kuitenkin ottaa härkää sarvista ja tein
kielipuolen apurin kanssa yhden hienon lasimaljan, joka
jälkeenpäin kuultuna oli vakuuttanut porukan kyvyistäni.
Kuulin aina jälkeenpäin heidän ihmetelleen sitä, että kuinka
rauhallinen olin ja hymyilin koko ajan. Olisivat vain
tietäneet miten siuskaluissani myllersi. Mutta perhe silloin kolmihenkisenä viihtyi mainiosti ja mi-
nunkin oli hyvä olla, niin sopimusta olikin sitten helppo
lähteä sorvaamaan ja sen pituuskin kasvoi sitten jo vähintään
vuoden mittaiseksi. Olihan se kokemus kun ensimmäisten lasi-
töiden jälkeen mentiin lounaalle, niin alkuun aperitiivit,
sitten reilusti viiniä ruuan kanssa ja vielä grappasiivut ja
limoncellot päälle jälkkäreiden kanssa. Hauska oli palata
töihin pienissä siivuissa, mutta samalla pelotti, koska eihän
Suomessa voinut alkoholia nauttia työajalla tai en ainakaan
minä.... Niinpä palasimme kotiin Espooseen ja jäimme odottelemaan
työsuhteen alkamista, joka oli sovittu syksylle. Johtuen
siitä, että omimme taas molemmat raskaana. Samulin syntymä
venähti parilla viikolla, mutta minun lähtöni ei. Niinpä
Samuli syntyi 26.10 ja minä lähdin matkaan 27.10. Ehdin
siinä sitten poikaani laitoksella hetken ihmetellä. Kiire
tuli lähdölle ja kun olin vuoden vaatteet kasannut matka-
laukun päälle, niin jouduin heittämään puolet pois ja siinä
meni talvivatteet ja kesävaatteet jäi. Meni kuin Jarvan Loma-
elokuvassa. No Italia on talvella kolea, kylmäkin, mutta
kyllä siellä pärjäsi suomalaisilla kesävaatteilla jollain
lailla. Ehdin olla kuukauden siellä, kun johtaja tuli jotenkin oudon
näköisenä pakeilleni ja kertoi ikäviä uutisia Suomesta.
Äitini oli nukkunut pois ja paluu alkoi heti Suomeen hauta-
jaisiin. Kuolema on väistämätön, eikä se katso paikkaa eikä
aikaa, mutta kaiken mylleryksen keskellä siitäkin selvittiin.
Olin italiaa opiskellut muutaman kuukauden tekokurssit ja kun
ruotsalaisrouva, joka minulla oli tulkkina lähti kahden
viikon päästä pois, olinkin sitten aivan omillani. Siitä
alkoi hidas , mutta väsitämätön muutos lasikylän pojasta,
kansainväliseksi lasitaiteilijaksi. Kun italian aika alkoi
kääntyä loppupuolelle, tuli vastaan tarjouksia loppuelämän
diilistä Italiaan. Olipahan yksi elämän vaikeimmista
kysymyksistä tehdä päätös tuolla kohtaa. Viihdyimme mainiosti,
mutta halusin myös perustaa oman studion. Joten sovittiin,
että aina tarpeen mukaan lennän Italiaan avuksi, mutta
muuten toimin Suomessa. Bianco Blu näki päivänvalon elo-
kuussa 97 ja siitä asti ollaan tehty töitä sen eteen. Myö-
hemmin avattiin vuonna 2008 Humppilaan toinen piste. Siellä Leena-serkun kanssa olemme olleet enemmän tekemisissä
,mutta jotta Leenaan tutustui, se vaati Turkin reissun.
Olimme lomalla Turkissa ja kun kuljimme busseila kohti lom-
paikkaa, oli pysähdys jossain kahvilan pihalla. Me olimme jo
palanneet omaan bussiimme ja kun ikkunasta katselimme,
sanoin vaimoilleni, että tuossa menee kaksi tyttöä, joidenka
täytyy olla serkkujani. En heitä olllut juuri koskaan isom-
min nähnyt, mutta sellainen tunne tuli. Vaimo sanoi, että mene kysymään, mutta en kehdannut autosta
enää nousta ja kun en ollut satavarma... Niinpä heidän bussinsa meni eri kohteeseen ja meidän toiseen.. Mutta kun yhtenä päivänä istuimme rantakuppilassa, näimmesaman parivaljakon kävelevän rantatietä ja kuin kohtalon oikusta valitsevan saman ravintolan niiden satojen joukosta. Niinpä rohkaisin mieleni ja menin kysymään asiaa ja niinpä tapasin serkkuni Leenan ja Päivin... Mitä tulee muihin ystäviin, niin Ciceron ja Tuulikin tapasin
ensi kerran paremmin Portugalissa, jossa vietimme lomaa.
Meillä synkkasi heti niin hyvin, että kolmikolla Antti ,
Cicero ja minä, loma oli erittäin onnistunut. Olen siitä
erittäin iloinen, että olen saanut niin hienon ystävän kuin
Cicero. Lasten koulut ovat tuoneet emille aikuisillekin ystäviä.
Sitä kautta tutustuimme Markoon ja Ninaan ja heidän kanssaan
olemme olleet ystäviä jo vuosia . Samulin koulukaverin ja sählykaverin kautta tutustuimme
Peteen ja Ansaan ja heistä tuli myös olkein hyvät ystävät
meille. Pete alkuun tuntui suhtautuvan varauksella juttuihini
, mutta kun huomasi, että seko mikä seko, niin juttujemme
keskinäinen taso on pudonnut melko alas. Nykyisin sitten Pe-
ten kanssa tulee harrastettu niin sielun- kuin ruumiin
aktiviteettejä ja omat höpinämme ovat sellaisia, että hyvä
ettei niitä kovin moniulkopuolinen joudu kuuntelemaan.
Tapasin Petenkin jo paljon aiemmin, armeijassa, olimme
yhtä aikaa Linnan kasarmilla, mutta minä aiksemmassa
ikäryhmässä. Pekan kanssa teemme paljon yhteistyötä, mutta kyllä koen
Pekan yhdeksi hyvistä ystävistäni, vaikka olemmekin myös
työjutuissa paljon tekemisissä. Terhiin tutustuin
Fiskarssin studion avaamisen myötä ja meidänkin ystävyys on
jatkunut jo 15 vuotta. Päivi on tullut tutuksi Marian lenkkikaverina ja Ari siinä si-
vussa musiikin kaikkitietäjänä ja Eija loistavana naapurina,
on ollut ystävämme jo niin kauan kuin olemme täällä
asustaneet Nummelassa. Näin ollen meillä on kasassa todella
suurenmoinen ystäväpiiri. Kummallista, että sanotaan , ettei
voi olla kuin yksi hyvä ystävä. Minullapa on monta..... Tänään olen viisikymppinen ja olen aloittanut seuraavan
viiskymppisen taivallukseni, jonka loppumetreistä en vielä
tiedä, enkä haluakaan tietää. Sanotaan näin käytetyllä
tavalla, että elän päivän kerrallaan. Teen töitä paljon,
yritän vähän pitää lomiakin, korostan sanaa vähän ja haraas-
taa kuntoilua, sekä seurustelua kavereiden kesken ja siinä
jossain määrin olen onnistunutkin.
Vanhemiani kaipaan suuresti, molemmat kuolivat aivan
liian varhain. Isältäni jäi kysymättä monet kysymykset, kun
olin silloin vasta parikymppinen. Veljeäni ja siskoani kiitän siitä, että olemme ain tulleet
hyvin toimeen ja siskon kanssa riitely ei edes onnistu. He
pitivät minusta silloin huolen, kun olin pikkuinen, nyt
pystyn jo itse huolehtimaan itsestäni.
Kiitos myös serkuilleni ja perheillleen läsnäolosta.
Vanhemmiten on tullut paljon sukurakkaammaksi.
Kiitos hyville ystävilleni, että tulitte paikalle
juhlistamaan päiviäni. Kiitos perheelleni, että ovat jaksaneet aina vähän hankalaa
isäänsä , joka onneksi on töissä paljon.
Eli näin syntyi ja kasvoi Tarmo, joka on nyt viisikymppinen
ja kohtuullisen onnellinen mies...
 

Helmikuu 2013

 

26.02.2013 Lumihiutaleita hiljalleen ja ihan sitten jatkuvasti...

Kevätköhän se sieltä olisi tulossa...

Ennustukseni ei ole osuneet oikeaan, ei ei sitten tosiaankaan..

Kun kesällä satoi, olin valmis lyömään pääni pantiksi, että syksystä tulee kaunis, lämmin ja aurinkoinen. Ei tullut....

Kun syksy oli sateinen ja kolea olisin ollut valmis lyömään vetoa isosta rahasta, että talvi on vähäluminen... Ei ollut, vaan lunta on sitten pyryttänyt, tupruttanut, sadellut, myrskynnyt, paiskautunut ja teis miten tullut alas taivaalta harva se päivä. Nyt toki eilinen oli aivan sairaan hieno päivä ja olipa verstaan edustalla 3 astetta lämmintäkin ja aurinko se paistoi niin kauniisti, että olin melkein valmis riisumaan paitani ja ottamaan aurinkoa... siis melkein...

Mutta kevät on kuitenkin tulossa ja olen valmis dyömään hatuillisen ..... , jos ei kevät ole kaunis, lämmin ja aurinkoinen...

Fiskarsin kevät on kevyt...

Olenpa tuossa päivänä muutamana ihmetellyt sitä, että kuinka on mahdollista, kaikkien näiden vuosien jälkeen, että lasinpuhalluskurssit ovat vaan aina täynnä ympäri vuoden. tai ainakin melko täynnä..

Ihmiset ovat edelleen valmiita maksamaan siitä lystistä, että hankkiessaan oppia lasinpuhallukseen, joutuvat he käytännön pakosta kuuntelemaan dementoituneen mestarin turinoita, joissa ei ole päätä eikä häntää. Vitsiäkin pukkaa, mutta useimmiten ontuvia puujalkavitsejä , jotka näkevät päivänvalon ja usein vielä monta kertaa päivässä. Siis samat jutut. yritä nyt siinä saada oppia, kun mestaria ei tunnu kiinnostavan kuin uuden vitsintyngän kehittely, joka sekään ei tunnu valmiiksi ehtivän. Ehtiipä hän huomata kurssilaisten lämmitysasennot, mutta paljon muuta ja tärkeää jää huomaamatta.

No miksi sitten mestarimme on tälläinen?? No, kotona ei saa tai ei kannata kerrata näitä juttuja, koska ne on siellä kuultu jo useasti aiemminkin ja taso, jos mahdollista, on vieläkin huonompi, kuin aiempien.. Kyllähän sitä sitten haluaa puhua suunsa puhtaaksi edes työmaalla ja yksistään puhumista ei mestarimme kuitenkaan vielä ole halunnut tai viitsinyt opetelle tai sitten hän ei sitä edes huomaa enää.

No, kyllähän meidän kursseilla tehdään hienoja esineitä, joten kyllähän sitä nyt samaan hintaan kait sitten turinoitakin jaksaa kuunnella...

 

Tammikuu 2013

 

05.01.2013 Uusi vuosi, vanhat kujeet...

Raketteja ja muita etelän lentäviä pelejä...

Ei tarvitse olla taloustieteilijä ymmärtääkseen sen, että aattona ihmiset suorastaan polttavat rahaa. Raketteihin laitetaan edelleen hurjia määriä rahaa kiinni, vain nähdäkseen vilauksen niistä, kun ne taivaalla leimahtavat liekkeihin. No, onhan siinä rakettien lähettelyssä jotain ainutlaatuista ja se hetkn, kun eriväriset raketit taivaalla räiskyvät, tuo mieleen vanhan suomielokuvan kohdan, jossa kaksi rakastavaista teki sitä kaikkein kauneinta, mitä kahden ihmisen välillä voi olla. Toki vanhimmat filmit kuvasivat sen aina ukkosenjyrinäksi tms.

Ja kyllä sitä varmaan monta rakettia sillälaillakin lähti lentoon.

Uusi vuosi kun alkaa, sitä tahtoo puhdistautua menneen vuoden kahleista ja aloittaa puhtaalta pöydältä kaikki ne samat virheet, joita jo edellisenä vuonna pyrki välttämään.

Ei se tipaton tammikuu ole mistään kotoisin. Jos nyt väkisin yrität pysyä raittiina 31 päivää, niin seuraavat reilut 300 päivää saatkin juoda oikein luvan kanssa mukamas ja sehän tulee otettua korkojen kera...Puhumattakaan laihduttamisesta.

Alkuvuoden hikoilet lenkkipolulla, kuntosalilla, saunassa tai ties missä ja podet tajutonta näläntunnetta, jotta saisit joulurasvat sulamaan. Sellaisaen kidutuksen jälkeen, joka usein on vielä pitempikin kuin tuo tipaton, alkaa sellainen mättäys, että housuja joutuu vaihtamaan isompii vähintäänkin kerran kuussa ja aina ne silti tuntuvat kiristävän. Voihan perhana tätä elämää.

Mutta kyllä syöminen on yksi nautinto, josta en luovu ja juominen ja naiminen ja nukkuminen ja saunominen ja mitä niitä on. Paskanpuhumisesta sen sijaan olisin valmis luopumaan vaikka välittömästi, mutta kun aivoparkani on ohjelmoitu olemaan sitä mitä ovat, niin ei auta kuin jatkaa samaa rallia...

 

 

Aukioloajat:

Avoinna: 20.3 liike suljettu
ma-la klo 10-17 ,su klo 11-16
Pääsiäisen aukioloajat:
Pe 19.4 klo 11-16 , la 20.4 klo 10-17, su 21.4 klo 11-16, ma 22.4 klo 11-16
Olemme toki paikalla useasti myös muulloinkin. Soita ja varmista tilanne! Bianco blu info 045 139 0020
Lasinpuhallusta jokaisena aukiolopäivänä 😄

Varaa paikkasi alkuvuoden lasinpuhalluskursseille! Osa kursseista täynnä jo, mutta paljon paikkoja löytyy vielä! Kurssit ja lahjakortit voit ostaa nyt näppärästi verkkokaupastamme!

 
 
Checkout